Wp/fit/Meänkieli

From Wikimedia Incubator
< Wp‎ | fitWp > fit > Meänkieli
Jump to navigation Jump to search
Meänkieli huonheesta ja ovesta ulos

Meänkieli on alueelinen vähemistökieli Ruottissa[edit]

Meän väylävene

Meänkieli eli sen vanheempi nimitys tornionlaakson suomi (tornedalsfinska vanheempi nimitys ruottiks). Termi meänkieli käytethään viralisesti ruottinkielisissa tekstissäki. Meänkielen termi tornionlaakson suomi merkittee sitä murretta mitä puhuthaan Suomen puolela Tornionväylää. Meänkieltä puhuthaan Tornionlaaksossa. Ruottin puolela Tornionlaaksoa meänkieli ja suomi on viralisesti tunnustettuja minuriteettikieliä vuoesta 2000 seuraavissa kunnissa: Jellivaara, Kiruna, Pajala, Matarenki ja Haaparanta. Vuona 2010 liitethiin Kaihnuun kunta siihen vähemistöalueesheen ja suomen kieli sai vähemistökielen staattyksen useamassa kunnassa. Iänpuolela väyliä meänkieli on yks pohjoissuomen murtheista. Suuriin ero iänpuolen murtheen kansa on ette missä iänpuolela on saattu Suomen yleiskielen vaikutuksia niin lännenpuolela on saattu ruottin kielen vaikutuksia, olletikki uusissa termissä. Kielisosioolokinen staattys on hyvin erinlainen kun meänkieli Ruottin puolela.

Meänkieli on puhekieltä[edit]

Koska meänkieli on alueelinen kieli Tornionlaaksossa niin sen puhujatki on enimäksheen Tornionlaaksossa. Meänkielen tausta on monessa suomen murtheissa, ja meänkieli on osana pohjoissuomea. Koska kansale ei opetettu suomen kirjakieltä meänkieli jäi puhekieleks missä on heiko meettalingvistinen tietoisuus, ja sen takia lähespä ilman meänkielistä siviiliyhteiskuntaa, ja se vaikuttaa kielen ekolokihaan ja elvytyspruseshiin.

Kaks puhemuotoa[edit]

Meänkieltäko?

Aiemin ei ollu kun yks meänkielen muoto, nimittäin epäviralinen puhuttu muoto. Kirjotettua eli viralista meänkieltä ei ollu, koska se oli suomi. Viralinen meänkieli on se mitä käytethään raatiossa, siiviliyhteiskunnassa, avisissa, ja vaikkapa tässä Wikipeetiassa [1].

Suomenkielinen ymmärtää hyvin viralista meänkieltä ja suomalaisila on helppo lukea meänkieltä koska sen kramatiikka ei poikkea paljoakhaan Suomen yleiskielestä. Moni väittää sen takia ette meänkieli on pelkkä suomen murre. Mutta meänkieli on saanu kielen aseman kielisosiolookisista syistä.

Sitä meänkieltä mitä puhuthaan köökissä ja saunassa tutuitten kansa on se ylheinen epäviralinen meänkielen puhemuoto mitä moni meinaa olevan se aito meänkieli. Siinä on enemän kootinvaihtoa ja lainasanoja. Muutethaan useasti kieltä kesken meininkiä ja käytethään turhia lainasanoja, siis sellaisia lainoja missä on meänkielen vastine.

Meänkieli on aina ollu puhekieli ja harva on osanu lukea ja kirjottaa suomea. Niillä, jokka ei ole oppinheet lukemhaan meänkieltä eli suomea, on vaikeampi puhua viralista meänkieltä ja niillä on sen takia vaikeampi ymmärtää suomensuomea. Heilä on suuri vaatimus ette saa puhua juri sitä epäviralista muotoa joka paikassa. Mutta koska sillä on matala staattys kaikin jokka ei ossaa viralista meänkieltä puhuvat ruottia viralisessa puhedumäänissä. Ja siis on suuri ero epäviralisen meänkielen ja suomensuomen välissä, mutta ei viralisessa meänkieliessa ja suomessa. Sen takia moni meänkielen puhuja ei halua tunnustaaa ette on olemassa viralinen meänkieli, koska net ei itte ossaa muuta kun paikkakunnan epäviralista kieltä.

Onkos meänkieli murre vain kieli?[edit]

Lingvistisestä näkökulmasta meänkieli on suomen murre. Paitti muutama foneemi jokka on lainattu ruottista nykyaikana niin ei ole yhtään krammatista piirettä mikä ei ole, eli on ollu suomen murtheissaki. Lainasanoja kyllä on paljon ruottista ja net ei ole lainattu suomen murtheishiin. Ja sen takia monela suomalaisella saattaa olla prupleemia ymmärtää epäviralista meänkieltä. Mutta viralinen meänkieli ei poikkeaa paljon pohjoissuomen murtheista.

Suomessa on vanhoita murtheita jokka poikkeaavat enemän yleiskielestä kun meänkieli. Ruottissa on murtheita mitä ei ruottinkieliset ei ymmärä, silti net on murtheet, niinku älvdalenmål ja ylikahnuunkieli överkalixmål. Mutta kielen ja murtheen ero on useamin puliittinen kannanotto kun kielitietheelinen. Paralelli esimerkkiä mennee ottaa useampia. Entisen Jyguslaavian kieli on purkautunu monheen kielhiin: kroatia, serbia ja bosnia. Kolmen kielten erot on hyvin pienet, mutta tahalhaan rakenethaan syrjää myön kielipuliittisia eroja siihen missä ei vielä ole lingvistisiä eroja. Aijan olhoon yksityiset foneemit saavat eetnisen merkityksen, niinku jo Raamattukin kirjottaa schibole äänestä joka erotti akanat jyvistä. Norja ja ruotti olisit yhtä ja sammaa kieltä jos ei olis kahta armeaa jakamassa kielhiin. Kiinassa on useampia kieliä mitä Kiinan valtio kuttuu murtheeksi. Ja sen takia se sanothaan ette kieli on se puhemuoto jolla on armea takana.

Kaikki kielet elävät sosiaalisessa yhteiskunnassa jka kieltä/murretta ei mene erottaa siihen liittyvästa kulttuurista. Ruottin valtion kielipulitiikka oli rakentanu nekatiivisia asentheita suomen kielestä ja suomalaisuuesta ja sen takia ei ollu yhtään aktiivista yhistystä joka ajoi suomen kielen asioita Ruottin Tornionlaaksossa kun 1980-luvula alethiin ajamhaan vähemistöitten asioita. Siviiliyhteiskunta halusi meänkieltä eli pelkkää ruottia. Hyvin moni meänkielinen ja ummikko on vasthaan sekä meänkieltä ette suomea, mutta kyllä yksityisesti puhuthaan ette suomi on parempi jos pittää eli häätyy valita toisen kielen ruottin rinnale. Meänkielen tehtävä on monen mielestä ette purkaa niitä asentheita.

Meänkielen piirtheitä[edit]

1. Astheenvaihtelu t:0, esimerkiks lato:laon, sota:soan, maito:maion. Tämä piire on ylheinen koko Pohjoissuomessa ja Itäsuomessa. Se on tyypilinen itäsuomalainen piire. 2. H-puukstaaavi kaikissa illatiivissä ja kaikissa passiivissa: talhoon, methään, tulthiin, ostethiin. Tämä piire on tyypilinen koko Pohjoissuomessa ja paikka paikoin Pohjanmaala. Vanhempi muoto oli ylheisempi ja näkkyy Kalevalassa: talohon, Pajalahan. 3. –pi pääte on meänkielen tunnusmerkkiä. Jokhaisessa lyhyssä värpissä pittää panna –pi perhään kun puhuthaan kolmanessa henkilössä, siis: Hän saapi, se juopi, tuo tuopi ja Jumala luopi valtakuntaa. Aiemin oli monitavuisissa sanoissakin kun: Hän ostaapi. Pohjoissuomessa ja muutamissa murtheissa se on jäljelä. Ylheisempi vanheemissa murtheissa. 4. Sch-ääne lainattu ruottista: sjeeffi, tjyyli, sjakki, sjurnalisti etc. Tätä äänettä ei ole suomen yleiskielessä. 5. Aspireerattuja /p/, /t/ ja /k/ foneemit lainattu ruottista: t/h/ämppeli, k/h/ap/h/it/h/aaali, t/h/oortta. Tätä äänettä ei ole suomen yleiskielessä. 6. Analyyttisempi kieli kun yleiskieli: pöyän päälä. Länsisuomen murtheet on samala tavala saahneet ruottin kielen vaikutuksia [2].

Onkos meänkieli h-kieli, pi-kieli vain i-kieli?[edit]

Muutamat haluava narrata meänkieltä ja välistä meänkielelä. Kiusaajat sanova ette kaikki ummikot saattava porista meänkieltä. Se ei ole kun panna i:n perhään ruottalaisheen sanhaan niin puhuthaan meänkieltä. Mutta se ajatus ei piä paikkaa. Suomen kieli ja meänkieli ei halua lainata sanoja jokka loppuva konsunantila. Niihin panhaan vukaali päähän ja kohtapa aina –i-vukaali. Niin lainathaan esimerkiks: baari, restayrangi, kioski, pankki, väkseli. Mutta ei kaara, kämppä eli kaasu. Huomaa kätevästi ette jos lainasana loppuu vukaalilla niin ei tule lissäyksiä: kaamera, väkseliloova, sooppa [3].

Sitten on yks porukka joka sannoo ette meänkielessä ei ole sääntöjä ja kaikki on hyväksytty. Mutta ei ole yhtään meänkielen puhujaa joka hyväksyy tällaisia meininkiä: Jaaki jikki skuukissa sielä träffasin äljin, mutta se ei ollu jakttiidi niin en kynnanu skjyytata sitä. Se on narrausta!

Sunkhaan sole kukhaan koskhaan sanonukhaan, ette meänkielheen senthään jokhaisheen sanhaan Hoota panhaan[edit]

Koijumethään kuljethaan saunanvihtoja noutamhaan

Moni suomalainen uskoo ette meänkielessä saapi panna h:ta joka paikhaan, viskata niinku kryysiä pitkin teitä. Ja niin moni tekkee kun net yrittävä matkia meänkieltä. Mutta tosiasiassa säänöt on hyvin tiukat kuinka h:ta saattaa käyttää. Tässä muutamia ylheisiä piirtheitä.

1. H joka passiivissa niinku esimerkiks: sanothaan, tulthaan, menthiin, ostethiin etc.

2. H joka sanassa missä annethaan suunta eli illatiivi-muoto, esimerkiks: suunthaan, talhoin, kauphoin, puohjiin, lathoon.

3. Kaikissa värpissä missä on sama suuntamuoto, kolmas infinitiivi muoissa: kalasthaan, kalastamhaan, hakkaamhaan, ostamhaan, osthaan, myyhmään, amphuun, ampumhaan etc.

4. Atjektiivit missä on illatiivimuoto: punasheen, rumhaan, kauhniisheen, väkevhään etc.

5. Kaikki sanat jokka loppuva –s:älä saava omistusmuoossa h:n, esimerkiks: kirves: kirvheen, saapas: saaphaan, lammas: lamphaan, hirvas: hirhvaan, kaunis: kauhniin etc.

6. Kaikissa sanoissa jokka loppuvat e-lä niitten jenitiivi muooosa on h: lae: latheen, sae: satheen, mae: matheen, etc

7. Kaikissa monikon perfekti ja pluskvamperfektimuoissa: Net on ostanheet, met olima myyhneet, tet olitta hakanheet etc.

Näitten lisäksi h on muutamissa paikoissa sielä ja täälä. Mutta nämät seittemän sääntöä määräävä hyvin suuren osan meänkielen h:n käyttöä.

Sitten h:ta saattaa huiskuttaa vähän ja panna oman kielituntheen mukhaan. Alkuperänen h on Kalevalassa esimerkiks Pajalahan. Meänkielessä se on ensiks hypäny yhen askelheen takashiin ”Pajalhaan”. Ja sitten se on muutamissa sanoissa hypäny toisenki askelheen taapäin: ”Pajahlaan”. Sellaiset sanat on esimerkiks: Kainhuun - Kaihnuun, kirhveen – kirvheen, väyhlään – väylhään, tauhluun – taulhuun etc.

Meänkieli kirjakielenä[edit]

1980-luvula alethiin kehittämhään meänkielen ylheisiä kirjotusnormia kirjakielenä.

Tuskin kehittyy yhtenhäistä kirjotusnormia näinä vuosikymmeninä koska olthaan esimerkiks laatimassa kahta eri sanakirjaa missä on kans eri tavvausmallia: Meänkielen Iso sanakirja ja Meänkielen sanakirja.

Suuriin eron on kuitekki epäviralisen meänkielen ja suomen yleiskielen välissä. Sen takia haluthaan leimata viralisen meänkielen suomen murtheeksi. Jokhainen tutkia pittää ette epäviralinen meänkieli poikkeaa huomattavasti suomen murtheista.

Klassinen esimerkki on mitä meänkieliset itte käyttävät: Lastipiili fuurtraa ööversyyniä. Suomeksi: Kuorma-auto vaatii tarkastusta. Joka ei ossaa ruottia ja suomea ei ossaa epäviralista meänkieltä.

Sanaston eroja[edit]

Meänkielen sanat on suuriimaks osaks samat sanat kun yleiskielessä, mutta arkipäivän meänkielessä on muutamia satoja sanoja, joita ei käytetä eli käytethään eri merkityksessä suomen yleiskielessä.

Referensit[edit]

  1. Winsa 2000
  2. Winsa 1991
  3. Winsa 1993

Lähtheet[edit]

  • Arola, L., Winsa, B., & Kunnas, N. (2011). Working Papers in European Language Diversity 6. Meänkieli in Sweden: An Overview of a Language in Context. Mainz. Helsinki. Wien. Tartu. Mariehamn. Oulu. ELDIA
  • Winsa, Birger 1991. Östligt eller västligt? : det äldsta ordförrådet i gällivarefinskan och tornedalsfinskan. ISBN 91-7146-945-1 Stockholm : Almqvist & Wiksell International, Serie: Studia Fennica Stockholmiensia.
  • Winsa, Birger 1993. Meän kieli ja torniolaaksolaissitten kakskielisyys: täälä plandathaan sprookit. Helsinki: Kotikielen seura.
  • Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.
  • Winsa, Birger (1997). Från ett vi till ett dem Torne älv som kulturgräns. Ingår i: Korhonen, Olavi: Språkliga och kulturella gränser i Nordskandinavien / Olavi Korhonen & Birger Winsa. Umeå. Kulturgräns norr. ISBN 91-88466-08-6.
  • Winsa, Birger (2005). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner: svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University.
  • Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.