Wp/fit/Kielen ekoloki

Kielen ekoloki on termi jota kielensosiolookit aloit käyttämhään 1950-luvula kun huomathiin ette jos pyrkii elvyttämhään yhtä vähemistökieltä se vaikuttaa hyvin monheen muuhun aspekthiin ja ette kielitten staattys, elvytys ja käyttö on riippuvainen hyvin monesta sosiaalisista vaikuttajista mitä häätyy ottaa huomihoon kielensuunittelussa. Huomathiin ette kieli on osana yhteiskuntaa ja sosiaalista ja kulttuurista miljöötä.

Biolokin alala on pitkhään tietty ette kaikki elläimet on yhessä suuressa ekolokissa. Jos rupeaa muuttamhaan yhen ainuan elläimen oloja niin sitä samala muuttaa muitakin ei-tarkotettuja variaapelia. Kaikki on riippuvaisia toisista. Eli toisin sanoen käyttäen hermeneutistä filosofiaa: Kokonaisuus on suurempi kun sen osat. Ei mene ennustaa mitä tapahtuu kokonaiskuvassa jos yhen osan muuttaa. Jotakin muuta on kokonaisuuessa mitä osat ei aina saata selittää.

Kirja- ja puhekieli on osia kielitten ekolokiita

Vanheemassa tutkimuksessa uskothiin ette kirjakieli kuvvaa neytraalisia käsitheitä jokka siis on sosiaalisesta kontekstista riippumattomaa ymmärystä ja mitä esimerkiks kaikki tutkijat oppivat ja sen perustheela rakentavat tietettä. Kirjakieli uskothiin siis kuvvaavan tietheelistä mailmaa. Viimi vuosikymmenitten aikana on aina useamin alettu väittämhään ette ei aivan puhuttu kieli ole kontekstista riippuvainen mutta ette kirjakieliki on sosiaalisessa ette kulttuurisessa ekolokiassa . Missä miljöössä kehittää meettatietoisuutta luku- ja kirjotustaijon kauttaa määrää kans kuinka sitä ymmärtää tiettyjä asioita. Kirjakieli ei ole neytraalia kieltä ja alethiin tutkimhaan kirjakielisiä tumääniä ja komptensia. Lukua ja kirjotustaijot olit nyt monikkoa ja laaja tutkimusala . Ruottissa moni oppi lukemhaan raamattua jo 1700-luvula, mutta ei se lukutaito antanu ylheistä uutta ymmärrystä, vain ette osathiin kattoa uskonon näkökulmasta laajemin yhteiskuntaa. Ymmärys on siis riippuvainen kontekstia ja tietheessä puhuthaan tietheelisestä paratikmasta joka kuvvaa yhtä näkökulmaa jostakin asiasta. Saattaa sanoa ette käsitheet on sillon ylheisiä ja välitettyä tietoa yhtenhäisestä sosiaalisen kontekstin raamissa.

Vähemistökielet jätethiin perintheelishiin alhoin

Samala tavala laskethaan nykysin ette kielet sinänsä eksisteeraavat sosiaalisessa ja kulttuurisessa ekolokissa, ja sen otethaan huomihoon kun yritethään kielensuunittelussa elvyttää vähemistökieliä . Kirjakielen kehittäminen on kans riippuvainen oikeasta sosiaalisesta ja kulttuurisesta miljööstä ennenku se onnistuu. Perintheeliset vähemistökielet on kielipulitiikan takia jäähneet puhekieliks ja niitten käyttäjillä on sen takia matala meettalingvistinen tietoisuus, joka sinänsä vaikuttaa kielitten elvytykshiin. Koska kielet jätethiin muterniseerinkin prusessista jokka alotethiin jo 1500-luvula net kieliryhmät jäit useasti köyhemäks, elämhään perintheelisissä aloissa ja heät isuleerathiin ylheisestä yhteiskunnasta ja sen kehityksestä . Ainua maholisuus omaksua muterniteetin oli ette poistaa kielen ja asimileeraintua enemistökielheen. Meänkielen histuuria on hyvin samanlainen ympäri Euruuppaa .

Esimerkiks saamen kielitten tulevaisuus on riippuvainen kulttuurisista oloista ja perintheistä muternissa yhteiskunnassa. Nykysin tiämä ette vahva siviiliyhteiskunta luopi pohjan vahvale sosiaaliselle ja kulttuuriselle kapitaalile. Ryhmilä jolla on heiko siviiliyhteiskunta on kans heiko sosiaalinen ja kultuurinen staattys ja sitä seuraa ette heilä on kans useasti korkeampi työttömyys ja epäterhveys. Vähemistökielitten staattys siviiliyhteiskunnassa määrää siis kans puhujitten staattystä ja sen puhujaryhmän ekonoomista, kulttuurista ja sosiaalista luovuutta ja tynamiikkaa .

Kielen ekolokihaan vaikuttaa esimerkiks kuinka osathaan käyttää kieltä viralisissa ja epäviralissa oloissa ja jos on korkea eli matala meettalingvistinen tietoisuus ja missä kontekstissa se meettatietoisuus kehitethään.

Kieliekolookinen luokittelu

Ylheisesti luokitelthaan ette kielissä on seuraavat luokat: puhuttu, kirjotettu, kuulttu eli luettu muoto . Laulettu kieli on siis osana puhuttua ja kuultua kieltä, vaikka sen käyttötumääni poikkeeaa hyvin paljon puhutusta kielestä. Hyvin vähän on tutkittu kuinka laulettu kieli vaikuttaa kielen elvyytyksheen . Laulettu kieli pitäis saa oman luokittelun ja on piian kaikhiin paras kielen elvytysväline koska sen paikka kielen ekolokiassa on hyvin erinlainen kun muila kielimuooila.

Meänmaa ja suomen/meänkielen ekolokia

Monikielisessä rajavyöhykheessä on kehittyny kulttuurirajoja ja monenlaisia eetnisiä itenttiteettiä. Kakskielinen tornionlaaksolainen on kielipulitiikan takia kokenu kulttuurin tyalismiä ja joutunu arvostelemhaan ommaa itenttieettiä monesta perspektiivistä: suomalainen, meänkielinen, suomenkielinen, ruottinkielinen, saamenkielinen, tornionlaaksolainen, hurri, kveeni, tornedalsfinne, saamelainen, meänmaalainen, ruottalainen, ummikko, porstuasuomalainen, rajarastisti etc. Hänen pittää valita, käsitellä ja ellää monta itenttiteettiä, jokka on kaikki hierarkkisesti luokiteltu sosiaalisessa miljöössä. Puhekielisella kulttuurila on mataliin asema, kuin epäviralinen meänkieli . Ruottin kielipulitiikka on luonu viralisen meänkielen joka on nostanu meänkielisen omakuvan ja maholistanu ette luothaan monikielistä siviiliyhteiskuntaa. Mutta enimäksheen kirjotettu meänkieli on suppea osa Ruottin Tornionlaakson siviiliyhteiskuntaa ja sitä sosiaalista miljöötä. Meänkielinen luku- ja kirjotustaito luopi meettatietoisuutta jossa kulttuuriraja eristää Suomen Tornionlaakson Ruottin Tornionlaaksosta. Iänpuolela Tornionväylää käytethään meänkieltä huvin vuoksi sosiaali meetiassa ja ylheisessä porinassa, mutta sen sosiaalinen staattys ei ole sama kun Ruottin puolela rajaväyliä.

Meänmaassa mennee kuitekki olettaa ette jos meänkieli murtheena saapi pareman staattyksen iänpuolela väylää se sinänsä vaikuttaa meänkielheen lännenpuolela väylää ja net muuttunheet variaapelit vaikuttavat suomen kielen käythöön lännenpuolela väylää. Sinänsä se vaikuttaa kuinka monikielinen rajaylimenevä siviiliyhteiskunta kehittyy ja toinen seuraus on kuinka rajavyöhykheen yritykset korostavat monikielisyyttä, ei aivan suomea ja meänkieltä, mutta kans ruottia Suomen Tornionlaaksossa. Ja kun Kirunassa alethaan opettamhaan meänkieltä/suomea esikoulussa se saapi vaikutheita kveenin kielele ja siviiliyhteiskunnan pyrkimyksile kehittää rajaylimenevää yhteistyötä sekä suomenkielisitten, meänkielisitten ette kveenin puhujitten kesken.

Kielen ekolokihaan kuuluu esimerkiks kuinka paljon on yhtenhäisiä rajaylimeneviä kulttuurisia ja sosiaalisia sympoolia kun esimerkiks meänkielen Wikipeetia, sanakirjoja, kansanuskoa, kulttuurikehitystä, yhistyksiä, yrityksiä etc.

Lähtheet

• Barton, David (2007). Literacy : an introduction to the ecology of written language. ISBN 1-4051-1114-3. 2. ed. Malden, MA : Blackwell.
• Cipolla Carlo, M. (1969). Literacy and development in the West. Harmondsworth : Penguin books, 1969. Engelska 143. Serie: A Pelican original.
• Lindgren, Daniel (red.) (1998). Alphabeta varia. Orality, Reading and Writing in the History of Literacy. Album Religionum Umense 1. Umeå universitet.
• Luria A. R. (1976). Cognitive Development: It's cognitive and Social Foundations. Cambridge (Mass.) & London.
• Olson, David, R. (1997). On the relations between speech and writing. I Pontecorvo, Clotilde (ed.) (1997). Writing development. Ss. 3-21. An interdisciplinary view. John Benjanmins. Amsterdam.
• Ong, Walther, J. (1990). Muntlig och skriftlig kultur. Teknologiseringen av ordet. Anthropos.
• Pontecorvo, Clotilde (ed.) (1997). Writing development. An interdisciplinary view.John Benjanmins. Amsterdam.
• Winsa, Birger (2005a). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner: svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University.
• Winsa, Birger (2005b). Language Policies: Instruments in Cultural Development and Well-being. I International Journal of Circumpolar Health Centre for Arctic Medicine. University of Oulu.
• Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.
• Winsa Birger (2007). Social capital of indigenous and autochthonous ethnicities. I Dana, Leo & Anderson, Robert, B. (red.) International Handbook Of Research On Indigenous Entrepreneurship. Ss 257-286. Edward Elgar. Cheltenham UK. Northampton, MA. USA. http://www.e-elgar.com.
• Winsa, Birger (2000). Defining an Ecological Niche: The Use of ‘Dialect’ or ‘Language’. I Current Issues in Language Planning. Nr 1:3:431-434. Multilingual Matters.
• Winsa, Birger (2000b). "Murtheet" ja "kielet" diskyrsissä - Tornionlaakson kielikulttuurinen infrastryktyyri. I Määttä, N. & Sulkala, H. (red.) Tutkielma vähemmistökielistä jäämereltä Liivinrantaan. Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston rapportti I. Pp 53-74. Suomen ja saamen kielen ja Logopedian laitoksen julkaisuja. Publications of the Department of Finnish, Saami and Logopedics. Oulun yliopisto. Oulu. Uleåborg.
• Winsa, Birger (2012). Kylähullu ja meän lainatut siivet. Ihmisen ja yhteiskunnan alkuperä, periaatheet ja kehitys. ISBN 978-91-978031-7-5. Meänkielen förlaaki. Skogås.