Wp/fit/Siviiliyhteiskunta

Siviiliyhteiskunta tuli kirjakielen kans

Siviiliyhteiskunta on julkisen sektorin ja yksityisitten ihmisitten välilä. Se mikä ei ole julkista sektoria, eikä yrittäjiä eikä yksityisiä ihmisiä, se on siviiliyhteiskuntaa . Siviiliyhteiskunta on julkisen sektorin referensi ja kohtauspaikka. Kaikenlaiset yhistykset toimivat siiviliyhteiskunnassa ja net yhistykset on tuloksia yksityisitten ihmisitten tahosta ette muuttaa ommaa yhteiskuntaa siihen suunthaan kun yhistyksitten säänöt määräävät.

Tutkimus viittaa ette missä on voimakas yhistyselämä sielä on voimakas sosiaalinen, kulttuurinen, ekonoominen ja yhteiskunnalinen kehitys . Missä oli heiko siviiliyhteskunta ja matala meettalingvistien tietoisuus sielä oli kans ylheisesti heiko ekonoominen kehitys ja se piti useasti paikkaa koko Euruupaan vähemistöalueissa . Aktiivisestä siviiliyhteiskunnasta seuraa ette tullee paljon yksityisiä taitelijoita ja artistia jokka saavat yhteiskunnan kunnioitusta, ja sielä on kans paljon kulttuuri kapitaalia. Yksityisen tasola saattaa sanoa ette sosiaalisesti aktiivinen henkilö on terhveempi ja onnistuu paremin ja on vähemin työtön kun sosiaalisesti passiivi henkilö . Niillä on enemän sosiaalista kapitaalia .

Mitä on hyvin harvoin keskusteltu ja tutkittu on kuinka siviiliyhteiskunnan käytetty/käytetyt kielet vaikuttavat monikielisheen eetnisheen ryhmään .

Monikielisissä alueissa siviiliyhteiskunnan käytetyt kielet määräävä paljon sen yhteiskunnan erikoista kehitystä ja kielitten staattysta ja sen mukhaan puhujitten itenttiteettiä .

Koskas kehittyi siviiliyhteiskunta?

Yhistys ei saata toimia jos ei jäsenet saata lukea ja kirjottaa. Ei se ole aivan luku- ja kirjotustaito joka puuttuu, mutta koko ajatusmailma toimii eri tavala puhekielisessä kulttuurissa. Siviiliyhteiskunta tuli kirjakielen kansa ja alkoi kehittymhään niissä aloissa ja yhteisössä missä käytethiin kirjakieltä niin kun uskonon seuroissa, kirkonrakentajitten kesken, oppinheitten yliopistolaisitten kokouksissa etc. Mutta koska Katolinen kirkko ja kaikki opetus käytti latinaa aina 1500-luvule kirkoissa ja aina 1800-luvule yniversiteetissä se merkittee ette siviiliyhteiskunnan kehitys oli heiko alueelisissa kielissä. Eliitti kehitti elititten siviiliyhteskuntaa latinan kielelä ja koko se yhteiskunnan tumääni oli eristetty loppuväestösta kun maanviljeliät, käsityöläiset, trengit ja piiat. Sama oli rabitten hepreaa, klassinen arabia, ja kiina ja bysanttinen kreikka . Sekrekasuuni rakensi hierarkkisia kulttuurirajoja ja oli voimakas. Väestö ei osanu lukea ja kaikki valta tuli Jumalalta ja luottamusta ja sosiaalisia verkostoja ei kehittyny koko yhteiskunnassa. Eliitin persoona ei halunu jakkaa kulttuurin tyalismia koko yhteiskunnale.

Luther kumosi vanhaan hierarkkisen uskonon systeemin kun se käänsi raamatun saksaks ja pani käynthiin siviiliyhteiskunnan kehitystä missä sosiaalinen ja kulttuurinen kapitaali kasusi kätevästi uskonon kehässä. Kirkko ja kuninkaalinen valtio oli vielä yhtä. Ruottin kirkko vainosi kaikkia jokka rukkoilit ja luit raamattua omassa köökissä ja jolla olit omat saarnamiehet. Mutta vasta kun koulutus tuli ylheiseksi ja alethiin puliittisilla instrymentilä liikkumhaan temukraattista yhteiskuntaa kohti missä oli lupa ja oikeus kehittää siviiliyhteiskuntaa kehitysi sai vuhtia. Ruottissa siis siviiliyhteiskunta kasusi voimakhaasti 1800-luvun loppupuolela, ja temukraattiset vaalit tulit samoina aikoina (paitti vaimoile vasta 1922). Ennen sitä oli hyvin vähän siviiliyhteiskuntaa koska kansa osasi lukea ja kirjottaa kehnosti, olletikki monikielisissä alueissa kun Tornionlaaksossa , ja ei ollu puliittisia pyrkimyksiä kehittää sellaista niin pitkhään kun kuninkhaala oli koko valta ja se valta oli annettu Jumalalta. Kirkko oli kuninkhaan kontrolissa ja lahkolaisia ei hyväksytty. Kansalaiset olit yksityisiä henkilöitä jokka asuit kylissä ja perheissä. Kuninkas ja kirkko ei tarvinu siviiliyhteiskuntaa .

Tutkimuksessa sosiolookia kasusi omaks alaks 1800-luvun loppupuolela ja sillon huomathiin ette siviiliyhteiskunta loi sosiaalista kapiaalia.

Hierarkkinen sosiaalinen luokittelu heijastaa ihmisen kasvava tyalismia

Ensimäinen kuuluisa saksalainen sosiolooki Ferdinand Tönnies alkoi 1887 jakamhaan yhteiskunnan kahtheen: Gesellschaft ja Gemeinschaft, ja väitti ette ihminen käyttyäytyy kahela eri tavala näissä yhteiskunnan aloila. Gesellschaft on hierarrkinen kauppamiehitten ala, ja Gemeinshcaft on horisonttaalisempi siviiliyhteiskunnan ala, vaikka hänen määritelmä siviiliyhteiskunnasta poikkeaa jonkin verran tämän aijan.

1900-luvun keskipuolela huomathiin ette kieletkin oli jaettu julkishen ja privaathiin. Sen korkeampi meettalingvistinen tietoisuus, siis opetustaso, sen kehittynheempi oli kielen sosiaalinen kooti. Kulttuurin tyalismi kasusi koulutuksen kans. Opetetula kansala on sama tarve vieläkin kun keskiaijan latinankielisilä ette erottaa persoonan sekä puhekielelä ette kirjakielelä yleisöstä ja sillä tavala markeerata kontrollia, valtaa ja sosiaalista hierarkkia.

Muterni siviiliyhteiskunta

1990-luvula alkoi internetti verkosto kasvamhaan kätevästi. 2000-luvula tuli yhä enemän sosiaalista meetiata kun Feispukki, Yotube ja kaikenlaisia blokisivuja. Suuriin osa kirjottajista on yksityisiä henkilöitä jokka liittyvät johonki porukhaan ja seuraavat porukan sääntöjä. Itte meetia missä keskustelthaan on julkinen. Sosiaali meetia on sen takia siviiliyhteiskuntaa verkostossa, joka toimii vain osittain samala laila kun perintheelinen yhteiskunta. Sosiaali meetia on voimakas ylittämhään kielitten, kulttuuritten ja kansoitten maanrajoja ja sen takia saattaa olla voimakas kielen elvyttäjä. Internetin kautta on kasunu täys vaphaus kehittää vähemistökielitten tietosanakirjoja, sanakirjoja ja kaikkia mitä ennen internettiä ei rahan takia menny pienilä kieliryhmilä saavuttaa.

Siviiliyhteiskunta monikielisissä alueissa

Vähemistöalueissa siviiliyhteiskunta kehittyy siinä kielessä missä on luku- ja kirjotustaito, ja käytänössä se on lähespä aina enemistökielessä, koska harvoissa vähemistökielisissä alueissa on annettu koulutusta vähemistökielessä. Tornionlaaksossa ei ole ollu suomenkielistä siviiliyhteiskuntaa aina näihiin päihviin asti, paitti lestaatiolaisitten kesken jossa viralisesti puhuthiin suomea. Mutta harva lestaatiolainen osas/ossaa lukea suomea eli meänkieltä. Jumalan sana välitethiin puhekielelä ja vain muutama uskovainen pystyi/pystyy käsittelemhään siviiliyhteiskunnan toimintaa suomeks. Koko siviiliyhteiskunta on ollu pääasiassa ruottinkielinen. Se merkitteee ette sosiaalista ja kulttuurista kapitaalia ei luottu muussa kielessä kun ruottissa ja suomessa jonkin verran uskonon alala. Monikielinen siviiliyhteiskunta missä käytethään suomea, meänkieltä ja ruottia alkoi kasvamhaan meänkielen elvytyksen jälkhiin 1980-luvula kun yhteistyö Suomen Tornionlaakson kans alkoi vetämhän pulitiikeritten kiinostusta.

Lähteet

• Bernstein, Basil (1974). Class, Code and Control. London.
• Coleman, James (1990). Foundations of Social Theory.
• Anderson, Benedict R. (1991). Imagined communities: reflections on the origin and spread of nationalism (Revised and extended. ed.). London: Verso. pp. 224. ISBN 9780860915461.
• Cipolla Carlo, M. (1969). Literacy and development in the West. Harmondsworth : Penguin books, 1969. Engelska 143. Serie: A Pelican original
• Lindgren, Daniel (red.) (1998). Alphabeta varia. Orality, Reading and Writing in the History of Literacy. Album Religionum Umense 1. Umeå universitet.
• Luria A. R. (1976). Cognitive Development: It's cognitive and Social Foundations. Cambridge (Mass.) & London.
• Olson, David, R. (1997). On the relations between speech and writing. I Pontecorvo, Clotilde (ed.) (1997). Writing development. Ss. 3-21. An interdisciplinary view. John Benjanmins. Amsterdam.
• Ong, Walther, J. (1990). Muntlig och skriftlig kultur. Teknologiseringen av ordet. Anthropos.
• Pontecorvo, Clotilde (ed.) (1997). Writing development. An interdisciplinary view.John Benjanmins. Amsterdam.
• Rousseau, Jean Jacques 1992. Kulturen och människan. Daidalos. Göteborg.
• Rousseau Sartre, Jean-Paul 1986. Being and Nothingess. Bristol. Great Britain.
• Tolchinsky, L. & Teberosky, A. (1997). Explicit word segmentation and Writing in Hebrew and Spanish. I Pontecorvo, Clotilde (ed.). Ss. 77-99. Writing development. An interdisciplinary view.John Benjanmins. Amsterdam.
• Putnam, Robert D (1993). Making Democracy Work: Civic Traditions in Modern Italy. Princeton: Princeton University Press.
• Winsa, Birger (2005). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner: svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University.
• Winsa, Birger (2005b). Language Policies: Instruments in Cultural Development and Well-being. I International Journal of Circumpolar Health Centre for Arctic Medicine. University of Oulu.
• Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.
• Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.
• Winsa, Birger (2012a). Kylähullu ja meän lainatut siivet. Ihmisen ja yhteiskunnan alkuperä, periaatheet ja kehitys. ISBN 978-91-978031-7-5. Meänkielen förlaaki. Skogås.
• Winsa, Birger (2012b). Diskriminering av finsktalande i Sverige. Representation av sverigefinländare och tornedalingar i fackföreningar, politiken och inom olika yrken. ISBN 978-91-978031-8-2. Meänkielen förlaaki. Skogås.