Wp/fit/Meänkieli (siviiliyhteiskunta)

From Wikimedia Incubator
< Wp‎ | fit(Redirected from Wp/fit/Meänkieli ja siviiliyhteiskunta)
Wp > fit > Meänkieli (siviiliyhteiskunta)
Jump to navigation Jump to search

Meänkieli ja sen siviiliyhteiskunta[edit]

Ruottin flaku
Suomen flaku
Meänmaan flaku
Ruottinsuomalaisitten flaku
Saameflaku
Kveenimaan flaku

Ennen 1980-lukua ei ollu juuri ollenkhaan yhistyksitten toimintaa missä käytethiin suomea eli meänkieltä. Ruotti oli lähespä ainua kieli koko siviiliyhteiskunnassa, paitti Laestatialaisuuen aloila. Pääsyy siihen oli, ja on vieläki, ette harva osasi lukea ja kirjottaa suomea/meänkieltä. Meänkieli on aina ollu päänäns puhuttu epäviralinen kieli missä on matala meettalingvistinen tietoisuus. Ei sen takia osattu käyttää ammattisanastoa ja viralista suomea/meänkieltä yhistyksitten kokkouksissa ja aina vähemin kirjottaa prutukollia suomeks/meänkielelä[1].

Koska koko siviiliyhteiskunta oli ruottinkielinen meänkielisillä oli heiko sosiaalinen kapitaali. Ruottin tornionlaaksolaisitten sosiaalinen kapitaali oli liitetty ruothiin. Ja koska harva osasi kirjottaa suomea/meänkieltä ei ollu juuri mithään kirjalisuutta, lauluja, musiikkia, teatteria, ylheistä meänkielistä eli suomenkielistä kulttuuria. Mutta oli luonolisista syistä vähemin ruottinkielistä kirjalisuuttaki kun vastaavissa ykskielisissä alueissa. Sen takia ei ollu rollimallia onnistunheista henkilöistä, harva meänikielinen meni kunnioittaa, eikä ollu kunnioitettuja henkilöitä (paitti Laestadius), ja monikielisellä kansala oli sen takia heiko kulttuurinen kapitaali yhtenä seurauksena valtion kielipulitiikasta ja jopa nekatiivista kulttuuri kapitaalia. Saamen kielen kirjalisuus on aina viimi vuosikymmenhiin saakka ollu heiko. Lähespä vain Kirunassa on saamenkielistä kirjalisuutta. Saamelaisia artistia on tullu suuremissa määrin jälkhiin 1980-luvun. Ruottin Tornionlaaksossa oli aiemin aina 1980-luvule asti vähemin taitelioita, kirjailioita,kirjaliaseuroja, eli sellaista joka kunnioittaa siviiliyhteiskunnan henkilöitä kulttuurin alala, riippumatta mitä kieltä käytethiin, verrattu Västerbottenin sisämaahan ja Suomen Tornionlaakshoon [2]. Kulttuuri kapitaali oli heiko ruottin, suomen, saamen ja meänkielelä.

Muutosprusessi alkoi 1970-luvula[edit]

Ennen 1970-lukua ei ollu muternina aikana suomenkielisiä lauluja mitä meänkieliset käytit julkisissa tilasuuksissa. Poikkeus on hengeliset laulut. Lestaatiolaisitten kesken on aina laulettu virsiä suomeks, aina siittä lähtien kun lestaatiolaisuus perustethiin ja se toimii aivan sen vuoksi ette heilä on alusta asti ollu suomenkielinen siiviliyhteiskunta johonka valtio eikä kirkko ulottunu, eikä pystyny lopettamhaan.

Saamelaiset aloit jo 1950-luvula ajamhaan alkuperäiskansoitten asioita, ja sait jonkinlaisen viralisen tunnustuksen Ruottin valtiolta 1970-luvun alkuvuosina [3]. Moni saamelainen ossaa sekä saamea, suomea ette meänkieltä. Niillä on ollu oma flaku vuoesta 1986 ja siis Saame flaku eustaa kans osan meänkielen puhujista. Kulttuurin alala on olletikki Norjan saamelaisila ollu voimakas kehitys 1970-luvulta lähtien [4].

Ympäri Euruuppaa alkoi 1970-luvula kovvaa toimintaa ette saa vähemistökielet tunnustetuksi [5]. Läänin koululautakunta alkoi puhumhaan ette pitäis alottaa omasta murtheesta ja liikkua suomea kohti 1970-luvun loppupuolela koska kiinostus suomen kielen kotikielen opetuksheen oli laskussa. 1980-luvula alkoi kova aktiviteetti ette saa meänkieltä käytetyksi kulttuurin ja siviiliyhteiskunnan aloila. Ruottin Tornionlaaksolaisitten Kansalinen Yhistys STR-T, perustethiin 1981 ja alkoi julkasemhaan Meikäläinen, joka oli kahela kielelä, myöhemin Meän-aviisi. Läänin koululautakunta julkais meänkielen kuvauksia meänkielelä. Tornionlaakson teatteri alkoi esittämhään näyttelyjä kahela kielelä, käyttämällä kootinvaihtoa, turhia ja tarpheelisia lainasanoja ja sekä meänkieltä ette ruottia. Pajalan raatiu alkoi lähättämhään meänkielelä. Ja STR-T alkoi käyttämhään meänkieltä heän kokkouksissa ja vuosikonkressissa.

Laulu ja musiikki alotti rajaylimenevää yhteistyötä[edit]

Kulttuurin alala Hasse Alatalo alotti Norrlåtar bandissa laulamhaan suomeks kansanlauluja jo 1970-luvula. Toinen sjiiva tuli 1976 nimeltä Meikäläiset. Alatalo alkoi jo sillon kerräämhään kansanlauluja ja siittä työstä tuli myöhemin kirja. 1978 perustethiin laulubandi Sisaret jokka ensi kertaa tahalhaan lauloit meänkielelä sekä kansanlauluja ette uusia oman tekemiä lauluja [6]. 1980-luvula alethiin yhä enemän kirjottamhaan ja laulamhaan meänkielelä. Kaggen & Bengt lauloit meänkielisiä lauluja.

Suomen puolela oli aina laulettu suomeks mutta ei ollu ennen 1980-lukua yhtään musiikki yhistystä joka pyrki kehittämhään kontaktia läntheen päin. Tornionlaakson Musiikkiklubi perustethiin 1983, jossa on jäseniä molemin puolen väylää, ja missä sen takia puhuthaan meänkieltä, suomea, ruottia ja Tornionlaakson murretta. Yhistys on ensimäinen joka alkoi kehittämhään yhteistä rajaylimenevää siiviiliyhteiskuntaa. Haaparannala tehtiin puliittisia päätöksiä ette laulula kehittää yhteisiä kulttuurifestivaalia Tornion kansa. Niitä on järjestetty vuoelta 1983 ja Kalottjazz & Blues-festivaali on vain yks vuosittainen suurempi kulttuuritapahtuma [7].

STR-T oli ainua näkyvä yhistys joka ajoi vähemistökielen asioita, vaikka tietysti oli aktiivisia Suomi-seuroja Tornionlaaksossa. Ei ollu paikkakunnan yhistystä joka oli suomen kielen puolesta. STR-T ei kuitenkhaan koskhaan kehittäny yhtään Ruottin Tornionlaaksolaisitten flakua. Heilä oli sillon ja vielä 2011 Ruottin flaku yhteisenä sympoolina.

Teatteri kulkee yli rajoja, kieliä ja kulttuuria[edit]

Saamelaisitten teatterit olit jo luonolisista syistä liikkunheet poikki rajoja pitemän aijan.

Rosa Liksom Ylitorniosta kirjotti ensimäisen nuvellin meänkielelä 1980-luvun keskipuolela. Bengt Pohjanen kirjotti ensi kirjan Lyykeri meänkielelä ja ensi teatteripjääsin, Kuutot 1986. Bror Astermo sytytti, loi ja kehitti kakskielistä amatööriteatteria ja Tornionlaakson teatteria. Amatööriteatteria oli yhen aikaa kohtapa joka kylässä ja lähespä kaikin pelasit kahela kielelä [8].

2000-luvula Tornionlaakson Teatterin ensimäiset onnistunheet vuosikymmenet oli ensi käessä kohtistunnu Ruottin Tornionlaakshoon ja Ruottin tornionlaaksolaisile ja ummikkoruottalaisile. Oli hyvin vähän näyttelijöitä jokka tulit Suomen puolelta. Ja samasta syystä väki ja kattojat olit Ruottista. Mutta 2000 luvula Tornionlaakson Teatteri alkoi hakemhaan yhteistyötä joka kulki yli kieliä, kulttuuria ja rajoja. Tornionlaakson teatteri ja Meänmaan Teatteri järjestit yhessä kolme hyvin suosittuja uupperoita jossa oli näyttelijöitä suomen puolelta, saamelaisteatterista, meänkielisiä ja ummikkoruottalaisia (Joppariuuppera, 2005, Laestadiusuuuppera 2007 ja Sotauuppera 2009). Luonolisista syistä kattojatki tuli monesta maasta, kieliryhmistä ja kulttuurista.

Teatteriprujekti Iisakki Mustaparta järjesti ensi kerran rajaylimenevää teatteria Haaparannala ja Seittenkarissa 2011.

Tornionlaakson fästiä on järjestetty kuus vuotta aina Luulajan kulttuuritalossa, mutta vieläki harva artisti tullee iänpuolelta rajaväyliä, ja se on siinä mielessä nykysin poikkeus muista kulttuurin toimista.

Haaparanta poikkeus sillanrakentajana[edit]

Haaparanta oli lähespä ykskielinen kaupunki aina 1980-luvule asti, eli kuitekki ei haluttu korostaa ette hyvin moni osasi suomea [9]. Mutta Haaparanthaan alkoi tulemhaan paljon ruottinsuomalaisia Etelär-Ruottista. Ja Haaparannala oli yhistyksiä jokka käytit suomea aina 1980-luvulta lähtien, ja Haaparannala on aina ollu heiko tuki ja kiinostus meänkielele. Sitten alkoi muutosprusessi kun Haaparanta ja Tornio aloit kehittämhään yhteistyötä 1980-luvula. Mutta suomenkieliset yhistykset laskethiin suomalaisiksi eli ruottinsuomalaisiksi koska niitten jäsenet useimiten olit syntynheet Suomessa ja siis ei olheet "oikeat" paikkakuntalaiset. Ja heän kulttuurinen toiminta ei ollu yhtä näkyvä kun mitä Tornionlaakson Teatteri, Meän raatiu etc olit. Vaikka oli paljon yhteistyötä ja suomenkielistä kulttuuritoimintaa, silti on hyvin vähän suomenkielistä kirjalisuutta eli CD-musiikkia prutyseerattu Haaparannala [10].

Haaparannan ja Tornion välilä on suomen kieli ylheinen hyvin monessa pulittisissa ja julkisissa elimissä ja laitoksissa sekä virkamiehitten ette pulitiikeritten kesken. IKEA perustethiin 2000-luvula ja on ensimäinen suurempi yritys joka on lähespä täysin kakskielinen, suomi ja ruotti.

Sosiaali meetia on rajaylimenevää siviiliyhteiskuntaa[edit]

Nämät pyrkimykset ette yhistää länsiläiset ja itäläiset saavat yhä enemän vauhtia monela uusila aloila. Sosiaali meetia on muterni monikielinen siviiliyhteiskunta joka toimii pääasiassa kirjotetussa muossa. Mutta laulettu kieli on silläkin alala kielen elvyttäjä ja saapi yhä enemän huomioota. Meänkielisiä lauluja on viimi vuosina alettu lattaamhaan Youtubehiin mistä löytää 40 meänkielistä lattausta (201111)[11].

Käsitheet Meänmaa ja meänkieli on saanheet suurta huomioota jälkhiin 2007 kun Meänmaan Kieliraati perustethiin. Feispukissa on perustettu Meänmaasta vaphaita tukiryhmiä jokka on kätevästi saahneet paljon kannattajia: [12] [13], [14] [15] [16] [17] [18]. Niissä ryhmissä on yhteens yli 5000 jäsentä, mutta moni on mukana monessa (2011-09). Lähespä kaikki tekstit näissä ryhmissä on kirjotettua meänkielelä ja hyvin paljon nuoria on mukana Naamakirjan ryhmissä. Tuki kasvaa nopeasti ja Suomen puolela väylää kirjotethaan internetissä nykysin enniiten meänkielelä. Meänkielelä on nykysin korkea epäviralinen staattys iänpuolela väylää. Ja yhä useampi lännenpuolinne lukkee ja liittyy tähhään meänkielisheen sosiaalisheen siviiliyhteiskunnan verkosthoon.

Vähemistöt hakevat ympäri Euruuppaa yhteistä kulttuuria laulun ja musiikin kautta[edit]

SWEBLUL (Swedish Bureau for Lesser Used Languages), perustethiin 1996 ja eusti kaikkia Ruottin vähemistökieliä. SWEBLUL järjesti ensi kerran Ruottissa Liet Lavlut Östersundissä 2006. Liet Lavlut on vähemistökielitten Eurovisuuni joka Östersundissä ensi kerran sisälsi kaikki tunnustetut vähemistökielet Euruupassa. Vuosina 2002-2004 sitä oli kuttuttu Liet International, ja net järjestit saman festivaalin mutta vain niile vähemistökielile jokka olit valtiottomat kielet niinku friisi, saami, baski, ja meänkieli. Mutta siis esim. suomi, ruotti ja saksa olit hylätyt vähemistökielet koska net kielet on enemistökieliä jossakin maassa. Liet Lalvut 2006 sai suurta huomioota, m.m. raatiu BBC World lähätti koko Ameriikassa pitkän reportaasin laulukilpailusta. Ja vuona 2007 SWEBLUL järjesti Pajalassa Laulun Laulut, Pohjoismaitten, Baltianmaitten ja länsi Ryssän vähemistökielitten karsintakilpailu, jossa oli sama konsepti ette kaikki vähemistökielet on hyväksyttyjä. Samana vuona 2007 SWEBLUL alotti yhteistyön musiikkibandin Jord kansa, ja hait yhessä EU-rahoitusta ette kehittää laulua ja musiikkia nuoritten kesken missä laulethaan vähemistökielilä. Siinä prujektissa oli Norja, Ruotti ja Sápmi mukana ja kaikki vähemistökielet Norjassa ja Ruottissa. Useampia suosittuja konserttia järjestethiin. Nuoret artistit opit laulamhaan vähemistökielilä vaikkapa Bruce Springsteenin lauluja, vaikka ei osanheet puhua kieltä ja samala kehitit rajaylimenevää monikielistä yhteiskuntaa. Prujekti jatkoi jonku vuoen lissää vähemälä rahala, mutta se lakkautethiin 2010 rahanpulan takia.

Vuona 2008 Luulajassa SWEBLUL, yhteistyössä Euruupan neuvoston ja Luulajan kunnan kansa, järjesti Euruupaan suuriiman vähemistökielitten laulukilpailun ja kulttuurifestivaalin. Yli 15000 kävijöitä neljän päivän aikana ja 11 vähemistökieltä kilpailivat parhaimista lauluista. Hyvin paljon saithiin kansainvälistä meetiakuvauksia.

Jokhaisessa festivaalissa heilui alueelisia flakuja. Jokhaisella vähemistöllä, jokka osalistuit festivaalhiin oli oma vähemistöflaku mukana ja kaikki heiluit Kulturens husissä Luulajassa. Tietoisuus flauitten merkityksistä ja yhteistyöstä levisi.

Vuona 2009 kaikki laulukilpailut lopetethiin. Ei ennää saanu rahoitusta niihinkhään. SWEBLUL lakkautethiin 2010 koska laulufestivaalkonsepti kehitti yhen Ruottin vähemistön kesken paljon konfliktia ja rahanpula oli vaikea este toiminalle. Ja toinen seuraus oli ette nuorison musiikkitoiminta sai kans lopettaa, koska ei ennää ollu laulukipailut vetäjännä

Meänkielen liike hajoaa kielhiin, murtheishiin ja yhistykshiin[edit]

Mutta alkoi jo 1990-loppupuolela tapahtumhaan muutoksia ennenku ees meänkieli oli tunnustettu kieli. Meänkielen liike alkoi hajoaamhaan useamphiin suunthiin, kun huomathiin ette meänkieli tullee tunnustetuksi vähemistökieleksi ja kun kontaktit muitten vähemistöitten kansa kasusit ja opithiin millä tavala parhaiten elvyttää minuriteettikieliä [19]. Niin sanotut kveenit järjestit oman yhistyksen missä väitethään ette Ruottissa on alkuperäiskansa jonka nimi on kveenit ja samat kveenit on alkuperäiskansa Norjassaki ja net puhuvat lannankieltä ja kainuuta. Se yhistys siis keräsi jäseniä sekä Ruottista, Suomesta ette Norjasta ja johtokunnassa on kolmesta maasta jäseniä. Heilä ei ole kieli päämääränä, vain kulttuuri ja jahti- ja kalastusoikeuet. Kveeniyhistys on enimäksheen aktiivi Kirunassa ja niillä on oma flakukin, jonka färit ei asosieeraa Ruottin, Suomen eli Norjan flauitten kansa.

Meänmaasta Bengt Pohjanen puhui jo 1998 yhteisestä Meänmaasta ja Meänmaa perustethiin yhistyksenä 2007. Meänmaan yhistyksellä on oma flaku ja flakupäivä.

Haaparannala on ollu Suomi-Seura, eli vastaavia yhistyksiä, aktiivina vuosikymmeniä ja sielä on muitakin yhistyksiä jokka ajavat suomen kielen asioita [20]. Vuona 2000 perustethiin Vähemistötelekasuuni (r. Minoritetsspråkdelegation) joka on saevarjo orkanisasuuni vähemistökielile [21]. Kirunassa ja Jellivaarassa on ollu Suomi-Seuroja/Kerhoja vuosikymmeniä [22] [23], vaikka niitä ei ole aina näkyny paljoakhaan ylheisellä kulttuurisella arenaalla. Tammikuussa 2011 perustethiin Suomi-Seura Pajalhaan [24]. Matarengin kunta aikoo perusti Suomi-Seuran [25] [26]. Ruottin Tornionlaaksolaisitten Kansalisen Yhistys alotti uuen paikalisen yhistyksen Matarengissa 16 lokakuuta 2011 koska ei menny perustaa yhteistä Meänkielen-Suomi-seuraa [27]. Syy niihin Suomi-Seuroitten perustamisheen on ette haluthaan saa lissää yhteistyötä poikki väylää, niinku malliesimerkki Haaparanta [28]. Ruottinsuomalaisila on kans yks vielä epäviralinen oma flaku, joka on 2010 alkanu saahmaan enemän huomioota [29].

Se merkittee ette lokakuussa 2011 on kaks yhistystä jokka ajavat meänkielen asioita: Meänmaa ja STR-T. Jokhaisessa Tornionlaakson kunnissa on nyt Suomi-Seuroja, paitrti Mataringissa.

Sanakirjat ja etnonyymit kuvvaavat asentheita monikielisheen siviiliyhteiskunthaan[edit]

Yhistyksitten eroaava suuntaus kun pyrithään eistämhään vähemisökieliä tullee näköselle kun toimitethaan usia meänkielen sanakirjoja ja kun päätethään minkälainen stryktyyri niissä pittää olla. Viimi vuosina on kaks meänkielen suursanakirjaa alettu laatimhaan: Meän Akateemin suursanakirja ja Meänmaan Kieliraatin Iso sanakirja. Molemila sanakirjoila on sama sanatietokanta mutta omat lähtökohat kuinka pittää ymmärtää meänkieltä ja sen siviiliyhteiskuntaa. Asentheet määräävä sanakirjotten styktyyriä.

Viimi vuosikymmenitten aikona on luottu useampia etnonyymiä joka kuvvaava asentheita monikielisheen yhteiskunthaan ja millä tavala kulttuuriraja toimii: rajarasimi, vonnu, porstuasuomalainen, tornedalsfinne, tornionlaaksolainen, meänmaalainen, meänkielinen etc.

Neljä alueelista flakua ja kaks kansan flakua eustavat monikielistä ja -kulttuurista Meänmaata[edit]

Vuona 2011 on siis neljä alueelista flakua: Saamelaisitten flaku, Kveeniflaku, Meänmaan flaku ja Ruottinsuomalaisitten flaku. Ruottin Tornionlaaksolaisitten Kansalinen Yhistys (STR-T) on tunnustanu Meänmaan flaun [30], mutta myöhemin peruuttanu sen päätöksen ja ei hyväksy näitä olevia alueelisia flakuja eustamhaan Ruottin tornionlaaksolaisia [31]. Kaikin tunnustavat Ruottin flaun kansa ja on olemassa luultavasti aika paljon ummikoita jokka ei halua eikä tykkää muusta flausta kun Ruottin flaku. Suomen flaku on ylheinen iänpuolela väylää ja kaikissa viralisissa tilaisuuksissa, olletikki Haaparannala.

Vähemistöflauista vain Saamen flaku hissathaan viralisesti monessa kunnassa ja julkisessa laitoksessa. Ruottinsuomalaisitten ja kveenitten flakua ei juuri näy ollenkhaan Tornionlaaksossa ja hyvin harvoin mishään muaalakhaan. Meänmaan flaku näkkyy sielä täälä, mutta ei ole 2011 vielä saanu julkista ja viralista tunnustusta, vaikka hyvin monessa Tornionlaakson kuvauksessa aikakauslehissä ja internetti artikkelissa on Meänmaan flaku mukana sympoolina koko Tornionlaaksole, ja siis Meänmaale. Monikielisyys ja -kultturisuus alkaa näkymhään kans kulttuurin sympoolissa, jokka kaikki peilaavat tietynlaista perspektiiviä alueelisheen kulttuurhiin. Kahessa flaussa on sekä Ruottin ette Suomen flauitten färit mukana. Ei ole yks kolektiivi, vain useampia.

Referensit[edit]

Lähteet[edit]

  • STR-T:n Preivi kunthiin kevväilä 2010 missä sanothaan ettei STR-T tukeaa konseptia Meänmaan flaku.
  • MINURITEETTIPOLIITTIINEN TOIMINTAPLAANI JELLIVAARAN KUNTA 2010. Jellivaaran kunta

Kirjaliset lähtheet[edit]

  • Winsa, Birger (2005). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner : svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University, 2005
  • Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.
  • Winsa, Birger (1997). Från ett vi till ett dem Torne älv som kulturgräns. Ingår i: Korhonen, Olavi: Språkliga och kulturella gränser i Nordskandinavien / Olavi Korhonen & Birger Winsa. Umeå. Kulturgräns norr. ISBN 91-88466-08-6.
  • Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.
  • Winsa, Birger (2012a). Kylähullu ja meän lainatut siivet. Ihmisen ja yhteiskunnan alkuperä, periaatheet ja kehitys. ISBN 978-91-978031-7-5. Meänkielen förlaaki. Skogås.
  • Winsa, Birger (2012b). Diskriminering av finsktalande i Sverige. Representation av sverigefinländare och tornedalingar i fackföreningar, politiken och inom olika yrken. ISBN 978-91-978031-8-2. Meänkielen förlaaki. Skogås.