Wp/fit/Lars Leevi Laestadius

From Wikimedia Incubator
< Wp‎ | fitWp > fit > Lars Leevi Laestadius
Lars Leevi Laestadius 1800-1861

Lars Levi (Lauri Leevi) Laestadius (10. tammikuuta 1800 Jäkkvik, Arjeplog, Ruotti – 21. helmikuuta 1861 Pajala, Ruotti) oli ruottalainen pappi, jonka mukhaan on nimitetty evanjeelis-luterilaisen kirkon herätysliike lestaatiolaisuus. Hän valmistui ylioppilhaaksi vuona 1819 ja papiks 1825.

Papin työn lisäks Laestadius oli kasvitieteiliä ja saamelaisen muinaisuskon tutkija. Hänestä tuli Franskan kunnialegioonan ritari.

Hänen ruottalaisuus ei topanu häntä saamasta paikan suomalaisitten suuriiman joukosta: Suuret suomalaiset -äänestyksessä. Lars Leevi Laestadius on sen takia luultavasti Tornionlaakson kuuluisiin henkilö. Lars leevi oli kova raittiuuen taistelia ja hän oli saarnoissa kovapuhheinen ja suorasananen. Lestaatiolaisuus sai kansan raithiiksi. Saame ja ruotti olit hänen äitinkielet. Lars Leevi oppi suomea Tornionlaaksossa.

Elämä[edit | edit source]

Perhe- ja sukutausta[edit | edit source]

Lars Levi Laestadiuksen isä Karl Laestadius (1746-1832) työskenteli työnjohtajana Nasafjällin kaivoksela Västerbottenin läänissä Pohjois-Ruottissa. Karl Laestadius oli Arjeplogin kirkkoherran Johan Laestadiuksen poika. Karlin isoisä ja tämän isä olit kans Arjeplogin kirkkoherroja ja heän molemitten nimi oli Johan Laestadius. Suvun kantaisä Johan Nilsson (1615–1697) oli kotosin Ångermanlantin Ytterlännesin pitäjän Lästan kylästä. Laestadius on latinan kielinen versuuni mainitun kylän nimestä.

Karl Laestadius solmi ensimäisen avioliiton vuona 1774 tukholmalaissyntysen Brita Ljungin (1746–1798) kans. Avioliitossa syntyi kolme lasta, Karl Erik (1774–1817), Johan (1777–1828) ja Elsa Catharina (1779–1779). Toisen avioliiton Karl solmi leskeks jäähneen Anna Magdalena Hanssonin kans vuona 1799. Pariskunta muutti Jäckvikhiin Ruottin Lapissa, jossa he viljelit valtion tillaa Hornavan-järven rannala. Ensimäinen tästä avioliitosta 10.1.1800 syntyny lapsi kastethiin Lars Leviksi. Toinen lapsi syntyi 9.2.1802 ja sai nimen Petrus.

Lapsuus ja nuoruus[edit | edit source]

Laestadiuksela oli kans saamelaiset sukujuuret. Anna Magdalena näki unia, jossa hän kuuli nimen Lars. Näin hänen poika sai hätäkastheessa nimeksheen Lars Levi Laestadius.

Laestadius opiskeli lukion Härnösandissa velimiehen Petruksen kans. He kans suoritit yhessä yliopiston Uppsalassa. Vuona 1825 hän valmistui papiksi.

Papin virkhaan[edit | edit source]

Laestadius nimitethiin Ruottin pohjoisiiman seurakunnan, Kaaresuvannon, papiks vuona 1826. Seurakuntalaisitten määrä oli pieni ja seutu harhvaanasuttu. Maisemat olit karuja ja talvet kylmiä. Lisäks Kaaresuvanto oli suomenkielistä aluetta, kun taas Laestadius puhui ruottia ja äidinkieltä luulajansaamea. Oman haastheensa toi kans se, ette seurakuntalaiset eiv olheet tulheet keskustelemhaan papin kans hengelisistä asioista vuosikaushiin. Työskenelen sinnikhäästi hän oppi kuitekki muutamassa vuoessa suomen kielen.

Laestadiuksen saarnatyyli oli alusta alkaen hyvin väkevää ja hänen käyttämänsä kielikuvat rikhaita. Hän haki vertauksia Lapin luonnosta, kansasta ja uskomuksista. Jumalasta Laestadius käytti mm. nimityksiä "taihvaalinen vanhiin" ja "viinitörmän isäntä", kun taas paholainen oli esim. "hirmunen hukka" ja "tämän mailman klasimestari". Vaikean isäsuhteensa vuoksi hän vierasti "Taihvaan Isä" -nimityksen käyttöä.

Hengelinen herrääminen[edit | edit source]

Vuona 1842 Laestadius sairastui vakavasti. Hän pölkäsi kuolevansa, mutta oli varma, ettei elämälä olis ansainu muuta ko helvetin tuskat. Hänen mielthään rupesi painahmaan suunaton syntitaakka, joka oli alkanu karttua jo aivan lapsuuesta ja nuoruuesta alkaen. Laestadius parantui tauistaan, mutta synnin taakka oli eelheen hänen eesshään. Laestadiuksen poika Levi kuoli tuhkarokhoon 4-vuotiaana, tämä taphaus sai Laestadiuksen miettimhään kuolemaa entistä syvemin. Tuolloin hällä oli ollu kaksi lasta, mutta kaikkihaan lapsia syntyi peräti 15.


Kirjalinen tuotanto[edit | edit source]

  • Saarnoja, osat 1–3 (ISBN 951-97455-3-X). Kokoelma Laestadiuksen saarnoja.
  • Dårhusjonet (Hulluinhuonelainen). Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos.
  • Huutavan ääni korvessa.
  • Katso, Jumalan karitsa. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
  • Olemme matkamiehiä. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
  • Loca parallela plantarum.
  • Fragmenter i lappska mythologien.
  • Crapula Mundi Se on Maailman kohmelo eli tarttuvainen sielun tauti. Digitoituna Oulun Arkki -sivuilla

Lähteet[edit | edit source]

  • Olaus Brännström, Den laestadianska själavårdstraditionen i Sverige under 1800-talet, 1962.
  • Gustaf Dahlbäck, Den gamla och nya människan i Lars Levi Læstadius teologi, 1949
  • Lilly Anne Østtveit Elgvin, Lars Levi Læstadius' spiritualitet (Uhteenveto: Lars Levi Læstadiuksen spiritualiteetti), 2010.
  • Olle Franzén, Naturalhistorikern Lars Levi Læstadius,1973*Hannu Juntunen, Lars Levi Læstadiuksen käsitys kirkosta, 1982
  • Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys Lars Levi Læstadius ja læstadiolainen herätyksen alkuvaiheet, 2000. ISBN 951-8940-01-0.
  • Martti E. Miettinen, Lestadiolainen heräysliike I:i, Mikkeli 1942.
  • Kristina Nilsson, Den himmelske föräldern. En studie av kvinnans betydelse för Lars Levi Læstadius teologi och förkunnelse, 1988.
  • Henning Thulin, Lars Levi Læstadius och hans förkunnelse, 1949
  • Gunnar Wikmark, Lars Levi Læstadius’ väg till den nya födelsen, 1980

Laestadiuksesta muuala[edit | edit source]