Wp/fit/Puhekieli

Puhekieli on kirjakielen alku

Puhekieli on suhteessa kirjakielheen. Puhekieli on luonolisista syistä ensimäinen tavalisen kielen komynikasuunin muoto, joka on välitön ja opithaan enimäksheen puhheen ja kuulon kautta, mutta kans näön ja kaikki aistitten kautta. son välitetyn kirjakielen kehityksen lähtökohta. Antropolookisessa tekstissä meinathaan ette puhekielinen kylttyyri on yhteisö missä ei ole kirjakieltä ja siis kaikin on luku- ja kirjotustaijottomia. Ja perusajatus on ette sellainen yhteisö ellää tivhiimissä kontaktissa luonthoon, ajattelu on konteksthiin liitetty, sisältää kokonaisuuksia - ko se sanothaan - ja tuntheita ja ette niitten ajattelutapa kuttuthaan välistä villiajatteluks koska se ei seuraa samoja sääntöjä ja stryktyyriä ko kirjakielisessä kylttyyrissä .

Puhekieli on välitön kieli

On monesti toettu ette puhekielinen kylttyyri on se mitä kläppi ensin oppii ja siinä kielessä on matala meettatietoisuus ja kläppi ko lukutaitoton raavas ei saata paljoakhaan erottaa sannaa käsitheestä, net ymmärethään yheks . Ja siis son sinänsä merkki välittömästä kielestä. Sen takia väitethään ette puhekielessä muoto on sen sisältö ja hyvin useasi antropolookit väittävät ette puhekielinen ajattellee kokonaisuuksia. Kokonaisuus merkittee ette puhekieliselle koko miljöö, intunasuuni, murre ja kaikki ruuhmiiliset elheet on osana ymmäryksestä ja käsitheestä. Silmät, haiju ja muut aistit on kaikki mukana tulkittemassa puhuttua muotoa välittömässä ymmäryksessä. Jos esimerkiks puhuthaan sahhaamisesta sillon siihen liityy saha, joka veethään eestä takashiin sahakrenkussa, eli puun tyvelä lumessa, puu mitä sahathaan, sahan terottaminen, hiki, työ, enerkia etc. Kaikki aistit kuvvaavat mikä sahhaaminen on ja puhekielinen ymmärethään siinä samassa miljöössä. Samoin ajatettelu sahhaamisesta on liitetty ruuhmilisheen työhöön ja sen praktisheen miljööhön. Kuulo yhessä näön, haistin ja ruuhmiin kans ymmärtävät puhekieltä ko miljöö on tunnettu. Paralellina siihen ajattelhuun lastentutkija Piaget väittää ette ei ole eroa lasten ajattelussa ja hänen käytänössä, koska puhekieli on osana käytänön kokonaisuutta. Sillä Piaget meinaa ette kläppi internaliseeraa käytänön ja niistä stryktyyristä mitä kläppi kokkee teossa net luovat lapsen ajattelun. Lapsen leikit luovat ajattelun pohjan. Ja siis puhekielisen ajattelu luothaan samoila keinoila. Kielisosiolookisessa tutkimuksessa Basil Bernstein väitti jo 1950-luvula ette työläisitten ajattelutapa oli laajenettu konteksthiin sijotettu ajattelu . Sen enemän saapi kirjakielen ajattelutapoja sen vähemin ajattelu on siottu kokemuksitten tasole.

Ei puhekielinen tiä mikä kvatraatti on. Se sanoo ette son ovi, lautapalanen eli vaikkapa tiili jos se näkkee kvatraatin riitattuna, koska sole oppinu kvatraatista mishään. Jos puhekielinen siirtyis muternhiin kaupunkhiin sillä olis alussa vaikea ymmärtää ommaa äitinkieltä, koska miljöö on muuttunu.

Koska puhekieli on enemän välitöntä kieltä puhekielisessä kylttyyrissä elethään lähempänä nykyhetkeä ja ajattelutapa käyttää kokemuksia ajatuksen perustana ja vähemin ylheisiä käsitheitä. Ajattelutapa on käytänön/praktisen perustheela eli enemän tietheelisesti intyktiivinen, samoin käsitheitten luokittelu . Kaikitten aistitten kautta ymmärethään puhekieltä sen välittömässä muoossa, silmät on täheliset tulkittemhaan kuultua muotoa, mutta enimäksheen kuulon ja puhheen kautta ymmärethään välitöntä kieltä. Ja sen takia kuttuthaanki sitä ajattelutappaa ette käsitelthään kokonaiksuuksia.

Puhekielinen ossaa puhua oikein, mutta ei tiä miksi se pittää olla nuin ja näin ja mitä apstraktit sanat merkittevä. Heilä on siis sama matala meettatietoisuus kielestä ko kläppila. Tämä ette lapsela on matala meettatitoisuus, käyttää sponthaanisia käsitheitä ja vasta koulussa alkaa oppimhaan enemän välitettyjä ja tietheelisiä konseptia, Vygotskyn terminolokiaala, oli vygotskyn peruajatuksia

Puhekieli on perintheelisessä kylttyyrissä

Kansanusko on voimakhaasti mukana puhekielisessä kylttyyrissä ja sillä tavala mookkaa puhekielisitten itenttiteettiä. Mutta puhekielisessä kylttyyrissä ei ole siviiliyhteiskuntaa eikä kehitettyä viralista kieltä eli yhteiskuntaa, niinkun monessa vähemistökielissä jokka on/on olheet puhekieliä. Ei ole yhteiskunnan eli paremin sanoen kylttyyrin tyalismiä yhtä näkyvää koska ei ole kirjakieltä. Puhekielissä kylttyyrissä on lähespä olematon siviiliyhteiskunta, yks kieli, monessa murtheessa, ilman hierarkkia, yks yhteiskunta joka on liitetty uskonthoon ja sen kautta luothaan hierarkkisia stryktyyriä johtajille, noijile ja niile mitä puhekielinen kylttyyri tarvittee.

Puhekielisellä on vaikeampi erottaa murtheita yleiskielestä

Aivotutkimuksessa on toettu ette puhekielinen raavas prusessaa puhekieltä eri tavala ko kirjakielinen. On kans toettu hyvin monessa tutkimuksessa ette kläppila ja lukutaijotottomilla raahvaila on vaikea erottaa foneemia toisista ja kieli ja käsite lankeavat useasti yhteen koska kieli on välittömämpi niin siittä saattaa vettää johtopäätöksen joka vastaa miksi puhekielisessä kylttyyrissä ei ole viralista kieltä. ko on matala meettalingvistinen tietoisuus on vaikeampi erottaa muita ko oman murtheen yleiskielestä ja mitä tyyliä pittää käyttää jokhaisessa tilantheessa. Analfapeetila on vaikea muuttaa puhetyyliä koska ei ole oppinu muuta ko sen puhemuoon lapsuuen aikana.

Sama piire on näkyvissä koulutustasoila. Työläisluokila on matalampi meettalingivstinen tietoisuus koska net sosiaaliryhmät lukevat ja kirjottavat vähemin ja sen takia niilä on vaikemapi puhua yleiskieltä ja niilä on vähemin rejisteriä .

Lähteet

• Anderson, Benedict R. (1991). Imagined communities: reflections on the origin and spread of nationalism (Revised and extended. ed.). London: Verso. pp. 224. ISBN 9780860915461.
• Bernstein, Basil 1964. Aspects of Language and Learning in the Genesis of the Social Process. I Hymes, Dell (ed.) Language in Culture and Society Pp 251-263. University of California, Berkely. New York: Harper & Row.
• Bernstein, Basil 1971. Class, Codes and Control. Volume 1. Theoretical Studies Towards a Sociology of Language. London.
• Bernstein, Basil 1975. Class, Codes and Control. Volume 3. Towards a Theory of educational Transmissions. London and Boston.
• Bernstein, Basil & Lundgren, Ulf P. 1983. Makt, kontroll och pedagogik. Studier av den kulturella reproduktionen. Lund: Liber förlag.
• Cipolla Carlo, M. (1969). Literacy and development in the West. Harmondsworth : Penguin books, 1969. Engelska 143. Serie: A Pelican original
• Lindgren, Daniel (red.) (1998). Alphabeta varia. Orality, Reading and Writing in the History of Literacy. Album Religionum Umense 1. Umeå universitet.
• Luria A. R. (1976). Cognitive Development: It's cognitive and Social Foundations. Cambridge (Mass.) & London.
• Olson, David, R. (1997). On the relations between speech and writing. I Pontecorvo, Clotilde (ed.) (1997). Writing development. Ss. 3-21. An interdisciplinary view. John Benjanmins. Amsterdam.
• Ong, Walther, J. (1990). Muntlig och skriftlig kultur. Teknologiseringen av ordet. Anthropos.
• Piaget, Jean (1951). Intelligensens psykologi. Stockholm.
• Piaget, Jean (1969). Psykologi och undervisning. Stockholm: Aldus/Bonniers.
• Piaget, Jean (1972). Strukturalismen. Falköping.
• Piaget, Jean (1988). Barnets själsliga utveckling. Lund.
• Piaget, Jean (1972). Psychology and epistemology : towards a theory of knowledge. Translated from the French by P.A. Wells. ISBN 0-14-060011-6 (Penguin). London : Allen Lane, 1972
• Pontecorvo, Clotilde (ed.) (1997). Writing development. An interdisciplinary view.John Benjanmins. Amsterdam.
• Rousseau, Jean Jacques (1992). Kulturen och människan. Daidalos. Göteborg.
• Tolchinsky, L. & Teberosky, A. (1997). Explicit word segmentation and Writing in Hebrew and Spanish. I Pontecorvo, Clotilde (ed.). Ss. 77-99. Writing development. An interdisciplinary view.John Benjanmins. Amsterdam.
• Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.
• Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.
• Winsa, Birger 2009a. Mänskliga rättigheter handlar om tillgång till sociokulturellt kapital i en ekonomisk marknad. I Elenius, Lars, Ericsson, Leif (red). Är vi inte alla minoriteter i världen. Ss. 110-123. Studier i Norra Europas historia 8. Luleå tekniska universitet. Ordfront. Stockholm.
• Winsa, Birger 2009b. Pågående omvandling av det etniska sociala kapitalet. I Elenius, Lars, Lantto, Patrik, Enbuske, Matti (red). Fredens konsekvenser. Samhällsförändringar i norr efter 1809. Studier i Norra Europas historia 7. Ss 119-130. Luleå tekniska universitet. Luleå.
• Winsa, Birger 2009c. Cultural Development in Minority Regions. I Pertot, S., Priestly, M. S. & Williams, C. (red.) Rights, Promotion and Integration Issues for Minority Languages in Europe. Pp. 165-180. Palgrave Studies in Minority Langauges and Communities.Great Britain.
• Winsa, Birger (2012). Kylähullu ja meän lainatut siivet. Ihmisen ja yhteiskunnan alkuperä, periaatheet ja kehitys. ISBN 978-91-978031-7-5. Meänkielen förlaaki. Skogås.
• Vygotsky, L. (1992). Thought and Language. MIT. USA.