Wp/fit/Pohjoissuomi
Pohjoissuomen murtheet (suomeksi Peräpohjalaiset murtheet, eli Peräpohjan murtheet ) on jeukraafisesti toiseksi laajiin suomen kielen seittemästä murrealueesta, varsin savolaismurtheitten jälkhiin. Peräpohjalaisitten murtheitten praati-alue kattaa lähes koko Suomen-puolisen Lapin läänin ja Pohjosruottissa ja -norjassa praatatut suomalaismurtheet. Pohjoissuomen murtheet luethaan kuuluvan länsimurteishiin, mutta myöhempi tutkimus viittaa ette nissä on huomattavia osia itämurtheita ja jonkin verrana saamen kielen vaikutuksia. Piian se länsisuomen väitetty tumineerava asema ei piä paikkaa lähemissä tutkimuksissa: Yhtä paljon itä- ko länsisusomalaista sanastoa löytää Tornionlaakson murtheesta, ja son jonkin verran viittaus siihen itehaan ette piian itäsuomalainen sanasto tumineeraa [1].
Pohjoissuomen murtheet jaethaan viitheen ryhmään:
- Jellivaaran murtheet (ennen ruottin puolela mutta son nyt oma kieli ruottissa)
- Kemijärven murtheet
- Kemin murtheet
- (ennen kveeni mutta tänäpänä son oma kieli)
- Jukkasjärven murtheet
- Tornionlaakson murtheet (ennen ruottin puolela mutta son nyt oma kieli ruottissa)
Tornionlaakson murretta, jota puhuthiin molemin puolen Tornionväylää kuttuthaan Ruottin puolela yhessä Jellivaaran murtheitten kans meänkieleksi ja sillä on Ruottissa tasaveronen minuritettikielen asema suomen kielen kans. Ruottin puolela on alettu kuttumhaan murretta iänpuolela Tornionväylää Tornionlaakson suomeksi.
Referensit
[edit | edit source]- ↑ Winsa 1996
Lähe
[edit | edit source]- Winsa, Birger 1996. The core vocabulary of Tornedal Finnish and its oldest roots. I Julku, Kyösti (red.) Historia Fenno-Ugrica I:2. Congressus Primus Historiae Fenno-Ugricae. Pp 613-624. Societas historiae fenno-ugricae. Uleåborg.