Wp/krl/Pekka Perttu

Pekka Perttu (14. šajekuuta 1917 – 10. elokuuta 1992) oli Neuvoštoliitošša elänyt šuomekši kirjuttanut vienankarjalaini kirjuttaja.

Perttusien runonlaulajašukuh kuulunut Pekka Perttu šynty Köynäšjärven kyläššä Vienan Karjalašša. Vuotena 1937 hiän piätti Uhtuon keškikoulun ta šen jälkeh läksi Petroskoih opaštumah opaštajakši. Talvišovan aikana Perttu ruato rintamaleheššä. Šuuren Isänmuallisen šovan / Jatkošovan vuosina hiän palveli hävittäjäpataljoonašša ta partisaaniošaštošša. 1942 vuotena huavotettuna Perttu joutu pitäkši aikua šotašairalah. Vuotena 1944 Perttu šiirty šiviilih Totuuš-lehen ošaštonjohtajakši. Vuosina 1950–1955 Perttu opaštu Moskovan Gorkilla nimitetyššä kirjallisušinstituutissa. Moskovašta Karjalah tultuoh 1968 vuoteh šuaten hiän oli toimittajana Punalippu-leheššä ta ruato Karjalan kirjuttajaliiton neuvojana.

Pertun enšimmäini kertomuškokoelma Ruuhka ilmešty vuotena 1955. Šen jälkeh hiän kirjutti novellija, esseitä ta kertomukšie. Perttu kirjutti Karjalan luonnošta, Kalevalašta ta karjalaisešta kanšanperinteheštä. Hän kirjutti vielä pakinoita vienankarjalan murtehella ta niitä julkaistih kokoelmašša Vesiperän paikinoita.

Pekka Perttu oli akottun Unelma Konkan kera. Unelma Konkka oli inkerinšuomalaisen kanšanrunouven tutkija. Heijän poika on kirjuttaja Arvi Perttu, kumpani vuuvvešta 2001 eläy Šuomešša.

Tevokšie

• Ruuhka. 1955
• Kesäöitä. 1955
• Poutaa. 1959
• Mäntyjen tarina. 1961
• Kalevalan tulia. 1963
• Aarre. 1970
• Riiko Marttinen. 1970
• Maiseman silmä. 1973
• Viehkatie. 1977
• Vuosien saatossa, toimittajana. 1978
• Väinämöisen venehen jälki. 1978
• Vesiperän pakinoita. 1980
• Aikojen viestiä. 1984
• Kotirannat. 1989
• Valhekellot. 1993
• Etsin kultaista kuurnaa. 1996
• Väinämöisen venehen jälki. Esse ta kertomukšie

Lähtehet

• Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Pekka Perttu (1917–1992)
• Arvi Pertun haastattelu Kansan Uutisten Viikkolehdessä