Wp/fit/Noita

Noita

Noita-sanan merkitys on epäselvä, mutta muutamassa suomen-ugrilaisissa kielissä se merkittee ’se joka tietää, tietäjä’.Ruottiks aiemin naid, nyt nåjd, saamen kielestä noajdde elinoaidi. Noita on se suuriin ja voimakhaain olento kansanuskossa. Noitia oli sekä saamelaisila ette tornionlaaksolaisila ja suomenkielisillä. Vielä 1970-luvula käytethiin sanontoja Kainulasjärvessä kun: "Tuo on noita, varo sitä" ja "Se on niin rehelinen ettei siihen pysty lentävä noitakhaan mithään". Noita ymmärethiin ihmistä jolla olit tavaliset vaatheet, mutta käyttätytyi piian vähän erilä tavala kun muut, ja oli osa kylän elämästä.

Monenlaisia noitia

Aika monessa kertomuksessa puhuthaan erinlaisista noijista. Lovinoita oli se joka saattoi mennä lovheen eli siis jonkinlaisheen transhiiin yliluonolisessa mailmassa ja siis sen sielu saattoi lentää. Ilminoita eli villinoita oli riehukas noita. Ja Kiviniemen Olli saattoi tehhä nietsankonstia, erinlaisia noitataitoja mitä muila heijomilla noijila ei ollu.

Ylheisesti uskothaan ette noijala pittää olla rohkea järki, luja usko ja lujat hermot. Puoskari ja parantaja saattavat parantaa ja tehhä aivan hyvvä. Mutta noita saattaa tehhä hyvvää ja pahhaa: panna kiini rosvon varastethuun neuvhoon, pakottaa rosvon tuomhaan varastetun tavaran takashiin, parantaa tautia ihmisissä ja elläimissä, nähhä missä joku kaonu on, mutta kansa panna manalaisia, karhuita, piruja ja hukkia ihmisitten ja elläimitten pääle ja jopa herättää kuolheitakin. Mutta hyvin useasti meinathaan ette noijat pystyvät tekemhään häijyyksiä vain jos ihminen joka joutuu uhriksi on syntinen. Vanhaa sanonta sannookin ette: Se oli niin viaton ettei siihen pystyny lentävä noitakhaan.

Suuriimat noijat olit net jokka tohit mennä kirkhoon öisin ja juttelemhaan manalaisitten kansa. Saitta-Jaako eli Noita-Jaako, s. 1776 Saittarovassa oli yks sellainen kirkonkävijä. Ovet aukenivat itestään ja Jaakko hyppäsi avvojalkasin yli kynnyksen ja teki tehtävaänsä alttarin eessä. Pyhän kirkonmenhoin Jaakko kuitenkhana ei tullu, eikä ottanu koskhaan ehtoolista, kertoo Samuli Paulaharju kirjassaan.

Aika harvoin puhuthaan noijitten reisuista muuhun mailmhaan. Nattavaarassa meinathaan ette noijat olit puolimielisiä ja ylheisesti ei opettanheet muile heän konstia. Purnussa meinathaan ette vain tunturilappalaisitten tykönä on suuria noitia. Mutta kuulusia noitia olit esimerkiksi veljekset Paharovassa ja Lahnajärvessä.

Skaulossa meinathaan ette saamelaisila ja lantalaisila on itteläkullaki omat noijat. Noin kaheksan saamelais- ja lantalaisnoitaa mainithaan lähteissä. Moni olit suurnoijat ja kuitekki yks oli lentävä noita. Liikavaarassa oli noita joka yritti opettaa uutta noitaa. Menit kirkonkellarhiin missä piethiin ruuhmiita. Noita löi yhtheen arkunkantheen ja käski ruuhmiin nousta ylös. Ja se nousi ylös niin paljon ette kuu pimeni. Niin moni nousi ylös arkusta. Mutta samala noitakursin oppipoika menetti järjen ja tuli hulluksi. Tämä tapahtui 1883 ja kertoja oli 5 vuotta ja noita oli miehen äijäfaari, sano Lars Henrik Johansson Liikavaarasta, joka oli syntyny 1878.

Arkkipiispa Söderblom kokkeili suurnoitaa

Kuuluisa kertomus on kuin arkkipiiska Nathan Söderblom kohtasi yhen suurnoijan ja Söderblom halusi kokea hänen taitojaan ja saa luotettavan tion ette noita ossaa enemän kun muut. Söderblom tahtoi noijalta jotakin empiiristä tietoa mitä se noita tavalisila keinoila ei mishään nimessä saattanu tietää. Noita vastasi siihen ette Söderblomila on sormus kaonu mutta sen se löytää noin viikon päästä hänen koissa Uppsalalassa köökin kaapista yhestä purkista. Ja ennen kun hän löytää sen joku tullee knakkaamhaan ovele ja jättää noijan tekemän veitten sille. Söderblomile se oli yllätys ette noita tiesi ette hänen sormus oli kaonu, mutta piian se arvasi kun sormus ei olu piispan sormessa? Viikko meni ja Söderblom oli kotona ja oli unohtanu koko asian. Yhtenä iltana joku knakkasi ovele ja Söderblom avasi, mutta ei sielä ollu kethään, muu kun noijan luppaama veitti porthaala. Sillon se muisti ja kattoi kaapin purkista. Sielä sormus oli niinkun luvattu.

Suurnoita: Piilijärven Einari

Piilijärven Einari sanothaan koko Pohjoisruottissa olevan alueen suuriin noita ja ainua kuuluisa lentävä noita joka viimi reisula lensi taivhaasheen asti. Vieläkin on jalan jälki Piilijärven rannala kallion päälä Einarin viimisestä lennosta[1].

Suurnoita: Aaton äijä Narkauksesta

Aaton äijälä, Narkauksesta, oli piruja purkissa jokka tehit heinääkin sille. Ei kukhaan saanu nähhä, mutta yks mies Kainulasjärvestä seurasi sallaa ku se meni Mäntänojan niithyyn tekheen heinää. Se laski net pirut ulos purkista ja pirut kysyit: -Haravia, haravia ette saatama haravoittea heinän poies. Noita vastasi: -Ei mithään haravia kun kynsin, kynsin pois. Ja niin aloit pirut töihin palhjain käsin. Aaton äijälä oli yks harava aina matkassa, omassa sängyssäki. Mutta piruile se ei sitä lainanu.

Kerran Aaton äijä oli menossa Kainhuunväylälä Isokoskea alas, mutta ei päässy ranthaan, joku voima veti sitä virthaan. Venheen perässä istui västäräkki. Aaton äijä ajoi sen poies haravala, joka sillä oli aina matkassa. Sillon pääsi ranthaan. Se nukkuiki haravan kansa, sanovat Narkauksessa.

Aaton äijäraukala on ollu parakin. Se oli rahhaa pannu kantamhan, Laurin vaimon äijäfaarilta. Se oli kironu että ennen Narkauksen väylästä vesi loppuu ennenku hältä raha.

Suurnoita: Kiviniemen Olli

Kerran Olli jätti rokin talon seinhään ja meni nukkumhaan. Siinä oli kirkonväkeä jokka sipisit koko yön. Olli oli suurnoita joka saattoi parantaa suonenvetoa, kaulakipeää, reumatismia, verenmyrkytystä ja muuta. Toisela kerrala Olli ei saanu rauhaa Puoltikasvaarassa, pirut ei antanheet rauhaa ei sängyssä eikä laattiala. Takan vieressä oli tälläkin kertaa rauhalisempi.Olli nukkui aiinä istuessa. Kerran Olli tuli parantamhaan ekseemiä ja tahtoi miehen kattomhaan viinhaan, Henrik Martinsson Tjautjasjauresta selitti. -Mie näin satoja pikkuihmisiä, jopa tuhansia päättömiä. Joilaki olit suuret hamphaat. Kattoin sitte Ollin käen alta ku se nosti hänen keppiä. Näin pitkän rivin ihmisiä, loppumattoman rivin. Lyhyt ihmiset, noin puoli metriä pitkät. Olit vihasia, mutta mie en pöläny. Halusin oppia nietsankonstia mutta Olli sanoi: -Ei, ei sulle ei sovi mithään. Olli ei saattanu parantaa jos kipeä ei uskonu ette Ollin voimat riittävät.

Suurnoijat: Lahnajärven Hans-Pekka ja velimies Paharovan Juhani

Suurnoijat, veljekset Paharovassa ja Lahnajärvessä, panit piruja toisile. Paharovan äijä, Juhani, oli lähättäny net määräyksellä ette tappaa Lahnajärven noijan, mutta katui kuitekki. Toinen niistä, Hans Pekka, tiesi sen takia ette net tulevat ja oli valmis ja viskasi pirut aukitakhaan. Kerran lähätit karhuita toisile. Juhani oli linnunpyyössä kokemassa satimia, ja otti sainsauvan ja huusi karhuule: Et saa tulla tuumaakhaan likemäksi. Karhuu menetti voimansa ja kääntyi. Jos ei olis ollu noita itte olis menny pahasti. Paharovan-äijä oli kuitekki lujempi noita, ja Hans Pekka oppi sen ja hyväksyi. Juhanin sanothiin olevan kristitty.

Suurnoijat: Lampan-Äijä ja Vinsan-noita

Sanothaan ette Kainulasjärven noijat olit sellaiset villinoijat. Ei ole tietoja näistä kahesta noijista enempää muuta kun ette het asuit Kainulasjärvessä ja taistelit kerran vallasta ja ette Lampan-Äijä oli voimakhaampi, ja ette net olit kuuluisat aina Nattavaarhaan asti 1980-luvula. Vielä 1960-luvula Lampan-noita-Äijän taisteluja oli juttu mitä lapset sait kuulla vanheemilthaan. Sana äijä on luultavasti vanheemassa merkityksessä 'isänisä, isoisä eli farfaari'. Luulatavasti het elit 1800-luvun loppupuolela.

Suurnoita: Palki-Pissi

Jellivaarassa tiethään ette yks noita, Palki Pissi, lähätti kostoksi, ku se ei saanu maksoa tehtystä työstä, käärhmeen, jolla oli tuli soitto suussa, poikki järven ja yhen navetan alle. Se poltti navetan tuhaksi mutta ei noijan lainattua lapiota joka oli nojanu navetan seinälä.Tämä tapahtui keskelä päivää ja moni näki ja saatoit vannoa ette se näin kävi jos yritti pettää noitaa.

Multasäkki

Kainulasjärvessä tiethiin ette noita pani kaikki ainheet multsäkhin. Kalmalaiset olit niissä mullissa. Ruuhmiin nenäsormi eli nimetön sormi pittää olla siinä multasäkissä. Sitä net sitten panevat sitä multaa sillä kuolheen sormela juomhaan ja panevat pirut menemhän toisheen ihmisheen. Eikä niitä mihinkhän saa heittää. Net menevät yhtä kenheesseen, jos net irti pääsevät, tiesi yks kertoa. Mutta yks noita ei osanukhaan taitoa ja sai pirut itte. Ja se oli toela piruissa lopun ikäänsä. Net pystyit hänheen sillon ku hään näki sen sormisäkin ja pölästyi. Se joka pölkää avautuu manalaisille. Valkeina joukhaisina net enimpäin tulit. Ja se on lapsissaki vielä ne pirut.

Noita kerrää kirkonmaan multaa noitapushiin ja sillä tavala vettää matkhaan kalmalaiset ja niitten voimaa pushiin.

Noitakursi

Hjalmar Eriksson Sammakossa tiesi ette jos joku kuolee piti mitata sen pittuuven, ja panna siihen mithaan solmi. Sitten piti vettää sen mittanauhan ja solmen kuolheen suun kautta ja sitten oman suun kautta. Siittä tullee noijaksi ja sai kuitekki takashiin varastetun tavaran.

Se joka luki raamatun takkaa päin sai noijan voimat ja oli käyny läpi tosi noitakursin, meinasi mies Skaulossa. Bukstaavit, sanat ja tekstin piti lukea kokohnaans taaksepäin. Pikkunoita luki Isä meän taaksepäin.

Noitataistelut

Useasti noijat riitelevät voimista ja vallasta. Velimhiet Hans-Pekka Lahnajärvessä ja Paharovan Juhani lähätit karhuita ja piruja toisilheen, ja niin tehit Lampan-Äijä ja Vinsan-noita Kainulasjärvessäki.

Noitajuoma

Noitajuomassa saattoi olla piruja, mutta se saattoi kans parantaa tautia ja pahoja kirouksia. Nattavaarassa tiesi yks noita selittää ette hän keitti sanoja jokka olit leikattu vanhaasta raamatusta ja pani keithoon muun kansa. Sen juoman sairas joi ja se paransi monta tautia. Piti olla vahva usko, se oli peruse-elytys joka paransi tautia, meinasi noita.

Jellivaarassa noita saattoi panna manalaisia jonku pääle panemalla kirkonmultaa kahviin ja tehhä sen hulluksi. Niinpä Talvirovassa yks tuli hulluksi ja eli puuloovassa koko loppu elämänsä. Ruosni Selkäjärvessä pani myrkkyä Mannen kahviin ja kun se lähti kotia se kuoli välilä. Paikan nimi on vieläkin Manne-raukan palo. Mestos Pekka oli Kainulasjärvestä ja asui Mestosvaarala. Se kävi Ruosnin tyköna ja Ruosni tarjosi viinaa mutta Ruosnin poika Juhan Erkki sanoi Mestospekale. Älä juo klasista! Ja Mestos Pekan elämä pelastui.

Toinen mies Nattavaarassa tiesi selittää ette noijat kaaoit viinaa arkun jalanpäähän ja sillä tavala siirsit pahan muile. Kolmas tiesi ette mustalaiset kerjäsit kerran piimää talosta, ei saanhet ja vähän päästä alkoi tulla piimää oven raosta, aivan aaltosi sisäle. Vaimo nosti hamheita ettei kastuis piimhään. Yksi nousi hellän pääle kun pakensi piimästä, ja hyppäsi sitten piimhään ja yritti uija siinä. No, siinä ei ollu piimää, se putosi laattiale ja loukkaantui. Näit piimää joka ei ollu olemassa.

Noita ja varastus

Ylheisesti tiethään ette noita ei tarvinu lukittaa hänen kampheita. Joka yritti varastaa niitä se tarttui kiini niihin sillä käelä millä se yritti varastaa. Yks noita meinasi ettei varras pääse irti siittä mitä hän yritti varastaa ennenku hän tullee ja löysää sen siittä.

Nattavaarassa saamelainen varasti kallaa Alatalon Erkiltä. Mutta olipa sattunu varastamhaan noijalta ja tarttui kiini koko kalakimphuun. Oli pakko mennä noijan tykö joka sanoi: Älä tehe tätä uuesti kertaakhaan! Sillon putosit kalat laattiale.

Toiset tietävät kertoa kuinka yks mies tarttui venheen keulhaan kun se yritti varastaa noijalta venheen. Jouvuthiin noutaa noijan joka laski sen irti venheestä.

Noitavoima ei pysty viattomalle mithään

Yks mies Nattavaarassa tiesi selittää ette noijat kaaoit viinaa arkun jalanpäähän ja sillä tavala siirsit pahan muile. Kolmas tiesi ette mustalaiset kerjäsit kerran piimää talosta, ei saanhet ja vähän päästä alkoi tulla piimää oven raosta, aivan aaltosi sisäle. Vaimo nosti hamheita ettei kastuis piimhään. Yksi nousi hellän pääle kun pakensi piimästä, ja hyppäsi sitten piimhään ja yritti uija siinä. No, siinä ei ollu piimää, se putosi laattiale ja loukkaantui. Näit piimää joka ei ollu olemassa.

Alatalon Erkki Nattavaarassa tykkäsi lapsista. Yks nattavaaralainen meinas myyä oman pojan militäärhiin. Poika oli siottu remmilä rekheen ja itki kovasti. Alatalon Erkki tuli siihen veti käelä yli pojan ja remmit löysäsit. Erkki otti pojan kotia ja militääri ei saanu ostaa poikaa. Lapsia myythiin useasti Norhjaan ja niistä sai 8 kiloa nisujauhoja ja yhen poron lavan joka lapsesta.

Noijankonstia ei mene periä, vain oppia jos on luja mieli ja hyvät hamphaat. Rohkea noita saattoi nostaa ruuhmiita hauasta, vääntää suun auki ja saa ruuhmiin puhumhaan, niinku yks Nattavaaran mies teki.

Svappavaarassa tiethään ette viaton on se jos karhuukhaan sille ei mithään tehe. Kainulasjärvessä tiethään ett viattomalle ei lentävä noitakhan voi mithään. Toinen meinas ette ei noita eikä kukhaan voi viattomalle mithään, vaikka kuinka kiroais. Mutta varsinku vähänki on vikkaa, siis syntiä, ihmisen ja noijan välissä sillon on kaikki maholista. Noijan voimat vaikuttaa muita ihmisiä olis siis riippuvainen kuinka synnilinen eli vialinen ihminen oli ketä se noita halus loukata.

Noitaämmä

Mäen Tilda Puolamasta oli noitaämmä joka saattoi lähättää käärhmeitä kartanoile. Kerran mie näin satoja käärhmeitä kevähangen päälä, nousit luolasta. Yks käärme puri lehmää nokasta. Mäen Tilda suuttui ja löi veitten maahan keskele kartanoa. Aamula käärme oli kiekeressä veitten ympäri ja se tapethiin. Ei käärme joka oli purru saattanu olla tulematta veitten tykö. Sano Krinnun Uno Narkauksesta joka itte oli typheyttäjä, näkijä, avisuunilapsi ja talon trenki.

Kattokaa

Lissää tietoja: Kansansusko

Lähteet

Birger Winsa 2007. Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki.
Samuli Paulaharju. Kiveliöitten Kansa.

Lissää tietoja

Piilijärvi