Wp/liv/Uļi Kīnkamäg

Uļi Kīnkamäg, ofitsiāliz nimkõks Uldriķis Kāpbergs leţkīelkõks tundtõb ka nemē Uļi Kīnkamegs (sindõn 25 märtsõs 1869 āigasts Pizās, Buntik kōrands ( se jel um ni Vǟnta vabāilā muzējs ) – kūolõn 1 jūnijs 1932 āigasts Vǟnta vizāskuodās, (se vȯļ Vǟnta nīns) vȯļ līvõ rovli-mēļi lūoltiji, kis um tundtõb nemē "Līvõd kēņig". Ta iz tuņstõn Leţmō valst õigõmt vōlikšõ iļ līvlizt. Ta iz maksõn makši ja kīeldiz eņtš pȯigõ Leţmō suodāväggõz dīenõstõm sōtimizõst. Maijs 1932 ta võtīztõ vizzõ. Ta kūoliz Vǟnta vizāskuodās sidām-kloppijiz-tebbõ. Ta vizzõ-võtāmizõst ja kūoļimizõst sugīz rovdvaidli skandāl, missõst kēratiztõ pǟgiņds Ēstimō ja Sūomõmō avīzis. Uļi Kīnkamäg um mattõd Pizā kālmadtarās. Līvõ kēņigõks nimtiz tǟnda āigakērandõks, īž ta ēņtšta kēņigõks äb nuttõnd. Täm lūoltõkši āndiztõ ulzõ āigakēras "Līvli". Täm pūoga Pētõr Kīnkamäg vȯļ ka ikš lūoltiji.

Uļi Kīnkamäg um kēratõn:

" Ma ūob ikš līvõ mīez, bet leţlist tābõd mīnda vegliz tīedõ leţlizõks.

Jennõ ka paldiņ um selliži, kis äb tād līvõ kīeldõ rõkandõ ja ārmastõbõd jembit leţkīeldõ.

Bet ma tāb vōlda līvõ rišting un eņtš läpši ka sīe pǟl kazatõ.

Sīepierast ma eņtš pūoga ka iz ānda leţlist dienastõ.

Siz ne mīnda võttist vizzõ un paņţi tsietõmõ.

Ne īž tuļţi un võttistõ vegliz min pūoga jarā.

Ma näntõn kītiz, ku ma sīepierast äb ānda, ku ma äb ūo leţli rišting, ku ma äb tā vōlda leţliz pavalstnika, un ku min usk ka äb vēļ vegliz tīeḑi.

Leţlist sieda iz pant tǟdõl, spriežisti minnõn kuolm sada rubļõ strōipa un kītistõ, ku ma voļļi sindõn un kazzõn Leţmāl un sīepierāst ma voļļi leţli un minnõn voļļi lēmist nänt dienastõ.

Bet minnõn um seļļi usk, ku minnõn un tīemist akurāt nei, kui Kristus un täm apustõlõd āt opatõnõd.

Ne āt opatõnõd, ku um laggõmist nēšti rovvišt jarā, kis nei äb tīed, kui ne āt opatõnõd.

Kādõkstuoistõn āigast um lǟnd ju, ku ma ūob laggõn pivākuodāst, sīepierāst ku sǟl äb opatõb Jumāl sõnnõ nei, kui Kristus siedā um opatõn.

Ka krūogõst ma ūob laggõn un pīpõst.

Kristus opatiz, ku äb või mȭk käddõ võttõ un tappõ.

Bet jegā valdīb pīlub tapamiz pǟl, sīepierāst minnõn um laggimist ka jegāst valdibõst.

(Pizā, 4. VII 1920, āigakērast "Līvli")