Wp/krl/Väinämöini

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus (1896). Väinämöini šuojau Šampuo Louhelta.

Väinämöini (suom. Väinämöinen) on Kalevalan šankari ta piähenkilö, yksi kanšanrunouvven ta itämerenšuomalaisen mifologijan tärkeimmistä ristikanšoista. Väinämöini on viršiniekka ta šuuri tietäjä; häneššä on niise jumalan tapahišta. Hiän on useičči piäošašša monissa starinoissa. Kalevalašša hänen šäjehpari on: Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Ijänaikuni Muajilman šyntyvirši alkau karjalakši näin:

Tuob' on vanha Väinämöińe

Läht'iekšehe kägeźi,

Tullakšehe toivotteli

Vuotoil'aha langohoisse,

Väinöhö šizärihisse.

Emo kieldi, vaimo käski,

Kieldi kolme luonnokasta:

"Elä lähe Väinämöińe."

Lappalaińe küüttö-silmä

Pid'i viikoista vihua,

Kauvaista ülen katsetta

Piällä vanhan Väinämöiźen.

Tuog' on vanha Väinämöińe

Läksi kuiteng' ei totellut.

Hüppäźi hüvän šelällä,

Hüvän laukiñ laudaiźella,

Ajua karetteloubi

Šelässä šińizen hirven.

Lappalaińe küüttö-silmä

Ved'i joužen jouvahutti,

Käzi-kuaren kiännällütti. -

Emo kieldi, vaimo käski,

Kieldi kolme luonnokasta:

"Elä sie ammu Väinämöistä!

Väinäm' on täd'izi poiga."

Ambu kuiteng', ei totellut.

Ei sobinu Väinämöistä,

Sobi Väinämöñ hevoista

Kautti noijen kainaloijeñ,

Läbi lämmindä lihoja.

Jo sormin merehe sordu,

Käzin keändü lainnehisse.

Sielä kulgi kuuži vuotta,

Šelu seittsemen kezüä,

Kulgi kuužissa hagoina,

Pedäjäissa pölküm piänä.