Wp/krl/Kuikka

Kuikka pešällä

Kuikka (Gavia arctica) on šuurikokoni veješšä eläjä kuikkalintu, kumpasen nimi tulou šen iäntelyštä.

Koko ta näkö

Kuikka on 58-73 senttimetrin pituni ta 2-3 kilogramman painoni vesilintu, kumpasella on harmua piä, mušta kulkku, valkie vačča ta valkieruutuni šelkä muššalla pohjalla. N'okka on harmua ili halie ta tikarin muotoni. Kuikka muniu oraškuun puolivälissä kakši jiäliččyä. Isäččy ta emäččy hauvvotah jiäliččie kaikkieh 27-32 päivyä. Pojat opaššutah lentämäh kahen kuun ijäššä.

Elinaloveh

Kuikka eläy pohjosešša Eurasijašša. Še pešiy koko Šuomen alovehella ta šuurešša ošašša Pohjos- ta Keški-Venäjyä. Toičči še ekšyy pešimäh Al'askah. Šuomešša pešiy 11 000-13 000 parie kuikkie, mi on 60 prosenttia Europan alovehella pešijistä kuikista.

Rahvahanperinneh

Ammuin kuikkua on pijetty noitalintuna, kumpasen n'okašta luajitut nuolenterät ei varattu mitänä taikoja eikä noituja. Tietäjät ušeičči kanneltih mataššah kuikan šulkie. Taikakonštija tietäjät ta käyttäjät meččämiehet kuletettih kontienhampahie, kiärmehenrašvua ta muuta taikatavarojah kuikašta luajitušša omituisen näköseššä puššissa. Kuikka ta šen lähini heimolaini ruškiekupukuikka šamoin porotettih pahoja voimie.

Vanhoissa uškomukšissa mua luuvvah muvašta, jonka kuikka tuou mereštä. Šeuruavan on kerton šuištamolaini runonlaulaja Elessei Valokainen (Valokaini) vuotena 1908:

»Kuikka ol' merel, ilma ol' sumu. Saatanan hengi ilmestyv kuikall: "Miks sinä olet teäl merel?" Kuikka sano: "Minä olen vesilintu, teälhä mie olen olijagi merel." - "No mitä sie teäl olet merel olija, ku ei ole meil moata?" - "Mistäs sitä moata, ku ei sidä ole olemasgi!" - "Onha sitä moada meren pohjas, Ku sinä olet vesilintu, ni käy etsimäs meren pohjas!" Kuikka mänöö meren pohjaa, tuo moata ńokassaa. Hänel ei jeä ku vähä tulles, vesi huuhtoo. Saadana hengi sano: "Mäne vielä, toisen kerran käy, tuoba vähä enembän moada sieltä!" (Kuikka toi.) "Mänehö viel, opi tuua vielä enembi!" Kuikka kävi kolmanten kerran, toi vähä enembän. Hyö tehtiin yks moaosuus merel ja eletäh.

Sattui Jumalan hengi sih hejän joukkoo. "Mistä työ täh oletta moata soanu?" - "Kuikka kävi merenpohjas." - "No käyää täs yhes rakentamaa, ku tät moada on meil!" Jumala tiiostaa, eikös olis moada enembää. "Eigö moada salattu minne?" Pahahengi pisti moada suuh, omaks moaks olis erottanu. Jumala vain sano: "Moada pitää olla enembi, ei ne täh männy." Pahahengi vannoitše: "Ei sidä ole enembeä". Häin sit tiiustaa, et on: "Augoa suu"! Sielä on hänen sogoš (poskes). "Katšo, onha teäl, mitä vannoit, ettei ole moata." Hän sylgöh moat päin pohjoseh. Siih kazvaa kiviä, kal'l'ioi, vuoria. Kävää sidä moada val'l'entamoa.»