Wp/krl/Arhippa Perttuni

Arhippa Perttusen mahollini hauta Latvajärven kalmismualla vuotena 1942.

Arhippa Iivananpoika Perttuni (1769– 7. talvikuuta 1841) oli vienankarjalaini runonlaulaja, kumpasta on pietty Kalevalan šynnyn tärkeimpänä vaikuttajana. Häntä piettih šuurešša arvošša šekä Elias Lönnrot jotta myöhemmät perintehentutkijatki. Perttuni oli ainut runolaulaja, kumpasen Lönnrot mainičči nimeltä Vanhan Kalevalan alkušanašša. Häneltä kerätyt runot muuvvoššetah šuuren ošan Vanhan Kalevalan runojen miäräštä, ta hänen levie runontaito on tehnyn häneštä moušot kuulusimman karjalaisen runonlaulajan, "runon kuninkahan" ta runonlaulajan esimallin, kumpasen ansijošta nykyaikah on šäilyn hyvä käsityš 1800-luvun alun vienankarjalaisešta runoperinteheštä.

Elokšenkerta

Arhippa Perttuni šynty Latvajärven kyläššä, Vuokkiniemen pitäjäššä Vienan Karjalašša tovennäkösešti vuotena 1769 ta eli koko elämän šielä. Šuurešša pereheššä vatraštunuon Arhipan tuatto, Iivana Potapanpoika Perttuni (š. 1745) ili Šuuri Iivana, oli Latvajärveštä, muamo Katti Omelientytär (š. 1743) Kiimasjärven kyläštä. Arhipan lapšuoh kuulu aikani vaštuun ottamini: hänen tuattoh priimittih sluušpah, konša Arhippa oli vielä pieni poika, ta ukko Potapanki kuoltuo šamana vuotena perehen elämini jäi nuoren Arhipan ta hänen čikkojeh ta vellieh kannettavakši. Arhipan eloš oli tavallista 1700-1800-lukujen muanruatajan arkie: hiän vil'l'eli muata, kalašti ta mečäšti. Arhippa akottu 1790-luvun puolivälissä Fedosja Jyrintyttären kera ta heilä šynty kahekšan lašta. Heistä nuorin, Miihkali Perttuni ili Arhippaini Miihkali, jatko tuattoh jalanjälkie ta tuli ičeki tunnetukši runonlaulajana.

Elias Lönnrot näkeyty Arhipan kera viijennellä keruumatallah vuotena 1834 ta kirjutti runoja muistih läš kolme päivyä, kumpasen aikana Perttuni laulo Lönnrotilla yli 4 000 šäjehtä. Miärä vaštuau noin kolmannešta koko Vanhan Kalevalan šäjehmiäräštä. Lönnrot kuvaili Arhippua rikkahan runomuajilman šäilyttäjäkši, kumpani kriittisešti kaččo "uuvvempie" ta kepiempie lauluja ta piti tärkienä vanhojen, perintehellisien virširunojen arvuo. Arhipan mukah hiän oli opaššun runot kuunnelleššah lapšena tuattoh ta hänen tovarissojen lauluo kalareissuloilla, onnakko tuaton aikani lähtö teköy täštä muisselmašta enimyölleh simvolisen šukustarinan. Lönnrotin jälkeh Arhipan tapai vielä kakši muutaki keryäjyä, J. Fr. Cajan ja M. A. Castrén. Eryähien tietojen mukah Perttuni ošai kaikkieštah jopa 6 000 šäjehtä vanhoja runoja.

Perttuni oli harvinaisen nerokaš runokielen ošuaja. Hiän ei vain toistan kuulomieh runoja, ka muutti, šovitti yhteh ta luati niistä uušie kokonaisukšie. Hänen runoloissa näkyy šekä vanhan vienankarjalaisen runoperintehen jotta hänen oman luovan ajattelun jälki. Arhipalta kerättih parikymmentä kertojua runošta ta monie tietohukšie, kuten "Šamporuno", "Lemminkäisen šurma" ta "Kantelehen šynti". Lönnrot arvošti erikoisešti hänen runojen šelkevyttä ta rakennehta, kumpaset erotuttih monien toisien laulajien hajanaisemmista versijoista.

Perttuni kuoli vuotena 1841 ta hänet hauvattih Latvajärven Kalmošuareh. Hänen tovellisešta ulkonävöštä ei ole tarkkoja tietoja, ka muistotiijon mukah hiän oli vatrakka mieš, vankka, ka ei pitkä. Muistotieto kertou, jotta Perttusien šuku olis tullun Vienah länneštä, Šuomen Oulujoven varrešta, ka täyšin varmua tietuo ei ole.