Wp/fit/Meänkielen jeenysero

Meänkielen jeenysero merkittee ette miehet ossaavat paremin puhua suomea eli/ja meänkieltä, kun vaimot, jokka useamin väittävät ettei het ossaa kumpaakhaan kieltä, vaikka se saattaa olla heänki äitinkieli. Suomen kielelä oli niin matala staattys ettei haluttu puhua suomea suomalaisitten kans koska se laskethiin ettei se ollu oikeata suomea ja oli jopa yks paskakieli. Ruottinkielisitten kans hävethiin ette osathiin suomea ja ette se kuuluu ruottin kielen puhheessaki ette osathaan suomea . Kielelinen häpeä oli siis kaikhiin suunthiin, ei ollu kotona muuala kun omassa kylässä ja kunnassa missä sai ja saattoi puhua epäviralista meänkieltä. Kielelinen häpeä kehitti nekatiivista kulttuurista kapitaalia. Vaimot ei halunheet puhua matalastaattys kieltä ja muutit kätevämin ruothiin. Suurissa perheissä huomaa ette velimiehet puhuvat suomea/meänkieltä keskenhään, ja sisaritten kans puhuthaan ruottia. Aiemin piethiin kans ette oli fiinimpää mennä naimishiin ummikon kans ja poikkinaintissa oli sen takia selvät jeenyserot.

Lähtheet

• Winsa, Birger 1993. Meän kieli ja torniolaaksolaissitten kakskielisyys: täälä plandathaan sprookit. Helsinki: Kotikielen seura.
• Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.