Wp/krl/Višakoivu

Višakoivu (Betula pendula var. carelica) on rauvuškoivun muuttumašta johtuja kašvulaji. Ušein tällä nimellä tunnetah tavallistaki rauvuškoivuo.

Vaikka višakoivu on niin monie vuosie tuttava šekä tavallisella rahvahalla jotta tutkijilla, ei ole varmua tietuo taikka yhtä mieltä šiitä, mistä šyyštä višakoivun puupinta on niin kierošyini. Yksien mieleštä šyynä voit olla mineraliravinnon häirintä, toiset viitatah šukutautih, min viirussi vaikuttau kašvin genotyyppih.

Koko ta näkö

Višakoivu on tavallisešti matala penšašmoini puu, min runko on pahkasa ta šen pintarakenneh on kierošyini. Šen vualienkeltani tummajuovani pinta on kaunis, kova ta luja. Täštä kaunehuošta ta lujukkuošta višakoivuo on pietty arvosana puulajina. Jo XIII vuosišuašta alkuan (šen tovissukšena ollah arheologiset kaivošlöytöset) višakoivušta on luajittu šekä taitotevokšie jotta jokapäiväsen elämän tarpehellisie esinehie. Tämä puulaji on ollun niin arvosa, jotta šillä karjalaiset aikoinah makšettih veromakšujahki.

Višakoivu kulturissa

Venäläiseššä kirjallisuošša enšimmäiset maininnat višakoivušta ilmeššyttih 1766 vuotena, konša mečänhoitaja Fokel’ kuvuali Karjalan meččie. Venäläini arhitektori V.Stasov oli niitä enšimmäisie, ken alko käyttyä tätä puuta huonehtarpehien luajinnašša. Tämän ”Karjalaini koivu” (”Карельская берёза”) nimen puu šai 1857 vuotena venäläisen tutkijan К. Merklinin tevokšissa.

1984 vuotena Каrjalašša oli peruššettu 4 višakoivun šuojelualovehta: ”Utuki” (”Утуки”) Kontupohjan piirissä (pinta-ala 5,7 h.), ”Kokkorevo” (”Коккорево” ta ”Careviči” (”Царевичи”) Iänisenrannan piirissä (yhtehini pinta-ala 28,9 h.), ”Anisimovšina” (”Анисимовщина”) Karhumäjen piirissä (pinta-ala 6,1 h.). Kaikkieštah Karjalašša on läheš 3 tuhatta višakoivuo ta on hyväkšytty miärätarkotukšellini ohjelma višakoivun šäilytykšeh ta kašvattamiseh.

Lisyämini

Uuši, kahen višakoivun risteyttämisellä šuatu puu ei aina šäilytä dekoratiivisie tunnukšie, ta šeki tulou ilmi vašta 5-10 vuuvven peräštä. 1980 vuosien lopulla Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškukšen meččäinstituutin puuvartisien kašvien fisiologijan ta šolubiologijan laboratorijan kašvien laji|parentajat V.Jermakov, L. Vetčinnikova ta Z. Bumagina oli šuatu kehittyä uuši keino joutusan višakoivun kašvattamisešša, konša višakoivun okša okšaššetah tavallisen nuoren koivun runkoh. Tietomiehet ollah varmat, jotta tällä tavoin šuau tamän puulajin uušie kloonija. Vain 30—40% šiemenistä kašvatetuista puista šäilytetäh višakoivun tunnukšet, šilloin kun okšaštamisen avulla joka puušta tulou višakoivu. Tämän keinon lisäkši 1990-luvulta alettih käyttyä «in vitro»-kloonaušta.

Käyttö

Višakoivuo käytetäh käyttöpuuna kropeikkojen, tupakkikotelojen ta koristehien luatimisešša, luajitah huonehtarpehie. Tämän käyttöpuun puuttiešša käytetäh viime aikoina višakoivun levyö. Kun višakoivun kierroššyini puupinta on luja ta tavallisešti ei halkie, šitä käytetäh lyömäšoittimien ošissa.