Wp/fit/Kielipaati

Kielipaati (r. språkbad, suom. kielikylpy) on termi mitä käytethään kielten revitaliseerinkityössä. Tavalinen kielipaati on ette kläpit kulkevat esikoulua missä ainua/osithainen praatikieli on minuriteettikieli, eli tavalista koulua missä opetuskieli on minuriteettikieli, vaikka opiskelia ei ossaa praatata minuriteettikieltä. Eli ette on jonkinlaisia päiväkotia missä kläpit leikkivät vanheempitten kansa jokka praataavat minuriteettikieltä. Kielipaati leirimuoossa on ette järjestää leikkiä, fiskaamista, sporttia, peliä, rattastamista etc missä ohjaus ja niin paljo ko maholista praatikieli on minuriteettikieli. Sillä tavala opithaan kielen tekemällä jotakin ja vähemin teureettista informasjuunia tarvithaan. Metuuti on ette pruuvaa kopieerata luonolista mallia kuinka kläppi oppii kieliä ylheensä.

Kilipaati on opetusmenetelmä, jossa vierasta kieltä (”paatikieltä”) käytethään tarkotukselisesti kläpin miljöössä ylheensä koulussa eli taakis/esikoulussa. Esimerkiksi koulussa eri oppiainheita saatethaan opettaa paatikielellä. Kielipaati käyttävää taakis/esikoulu saatethaan nimittää kans kielipesäksi, olletikki jos paatikieli on katoamisuhan alhainen minuriteettikieli.

Kielipaati perustuu ajatuksheen, ette kläppi omaksuu paatikielen samala tavala ko äitinkielen: kuulemalla sitä ympäristössä ja käyttämällä sitä toellisissa tilantheissa.

Kielipaatiopetus sai alkunsa Kanadassa 1960-luvula. Suomessa varhaista täyelistä kielipaatia on käytetty ruottin opetuksessa vuoesta 1987, ja sitä on tutkittu Vaasan yniversiteetin kielipaatiprujektissa.

Tutkimusten mukhaan kielipaati on tehokas opetusmenetelmä, eikä se haittaa äitinkielen kehitystä.