Wp/fit/Juoksuvaara

Juoksuvaara on kruunutorpparin kylä missä on ollu kuus taloa ja kylässä asui enniiten noin 100 ihmistä. Ensi torpasta etelästä päin asui Hjalmar Jönsson vaimonsa kansa Maria ja heän 10 lasta. Yks Hjalmarin velimiehistä, Karl Jönsson, oli kans rakentanu talon samassa mettänaukossa kun Hjalmari,. Hän muutti myöhemin Lahnajärvheen.

Toisessa mettänaukossa oli kans kaks torppaa. Se oli vanhiin paikka Juoksuvaarassa. Ensi talossa asui Oskar Larsson perheen kans, mutta se oli Juoksu-Niku joka oli ensimäinen siinä paikassa. Axel Larsson Vuomavaarasta otti yli torpan 1930-luvula. Niinkun kaikki muut torpat kaikki jäit autioks 1950-luvula.

Axel Larsson oli lestaatiolainen saarnamies ja piti rukouksia joka pyhä liikkuen kartanosta kartanhoon. Uskonto oli elävä Juoksuvaarassa. Yhessä seinäavississa mennee vieläkin lukea: "Piian met tohima toivoa ette herätys tullee, ette kun aika on täysi niin sillon Ruottin mammoninpalveleva ja tansaava kansa tullee herräämhään."

Kylän kolmanen torpan törmältä näki hyvin Puolamarovhaan asti. Kolmanessa mettänaukossa oli paras näköala ja torpat olit varakhaimpia siinä. Tässä kylän osassa oli paljon rakenuksia kuin latoja, aittoja, liiteri, kesänavetoita ja asuintaloja. Rakenukset siirethiin 1980-90-luvuila ja viimiset jäänökset poltethiin 2009. Vielä näkkyy jälkiä sähkösahasta kuitekki.

Johan Jönsson rakensi viienen torpan. Johan oli naimisissa Amalia Pokkan kansa, joka tuli krannitorpasta. Tämä torppa on ainua joka on jäljelä alkuperäisessä kunnossa, ja siinä on kesäasukahita Luulajasta useasti.

Kuues torppa on suuressa pelossa. Mutta siittä talosta ei ole paljoa muuta kuun lahonheita jäänöksiä jäljelä. Talosta ole kun kivijalka jäljelä.

Petter Pokka ja Anna-Lena, syntyny Pingi tulit Jukkasjärvestä Juoksuvaarhaan. Petter kututhiin Parta-Pekaks ja Anna-Lena sanothiin Anni eli Äiti. Heistä tuli kruunutorpparia Juoksuvaaraassa 1912. Johan Pokka oli Juoksuvaaran viiminen torppari ja hänen lunastethiin kontrahista 1960-luvula.

Kerran tuli pari pyytömiestä kävelen Kainulasjärvestä. Heile tarjothiin yösija, ja yks tyttäristä kiinostui miehestä jonka nimi oli Mäen-Oskari eli Oskar Oja, joka oli Mäen-Hjalmarin velimies ja isä Emil Framénile. Siittä kohtauksesta tuli lapsi. Siittä tuli sukulaissitheet Kainulasjärhveen.

Lähe

Nils Gramnerin tietoja