Jump to content

Wp/fit/Äpäre

From Wikimedia Incubator
< Wp | fit
Wp > fit > Äpäre

Äpäre on lentävä kuollu lapsensielu Pohjoiskalotin kansanuskossa. Äpäre tullee jos on on tapettu lapsi kastamatta. Naimaton vaimo on synnyttäny kotona eli yksin mettässä ja jättäny lapsen turpheen alle. Sanothaan ylheisesti ette naimattomat vaimot net niitä viskovat kuolheita lapsia methään, irtolapsia. Niistä tuli sitten äpärheet jokka huutavat öisin. On paikannimiäkin missä lapsia on jätetty maahan, esimerkiks Parakassa on Äpäretlahti yhessä saaressa.

Ei ennen seittemän vuotta jälkhiin kuoleman se äpäre ei huua, mutta sitte joka kolmen vuoen päästä jonku päivän se rääkkyy. Toiset tiot meinaavat ette äpäre huutaa joka vuosi samala aikaa kun se on tapettu. Sillon murhaajan talossa ovet paukkuvat, tuuli ääntää, natinaa kuuluu, helinää ja paukutusta kun äpäre ilmottaa itteä ja valittaa. Ittehän se äpäre sannoo ette: -Äiti anna sukkaa, äiti anna vaatetta.

Svappavaaran mies sanoi: -Se oli äpäre rääkkyny tuola rannoila. Se juovatti niitä venheitä ja rääkky. Sitte yks mies huusi että et sie saa rääkkyä, jos sinun äiti eli mamma on täälä niin tule venheesheen. Varsin oli äpäre siinä venheessä. Ja sillon rinnat aukesit yheltä tyttäreltä. Äpäre tuli imemhään maitoa siltä. No, se kastethiin ja vaatetta annethiin. Tyärlapsi kun se nimen sai niin se katosi tyyhjään. Mutta sen äiti vain tuli kipeaäksi.

Parakkassa äpäre sano: -Isä anna kenkää, äiti anna sukkaa, hakopuu pistää jalkhaan, huusi äpäre. Ja nyt se raukka hyppii sielä mettiä myön.

Äpäre lopetti huutamisen kun se kastethiin ja vaatetta annethiin. Svappavaaran mies meinasi ette ku se nimen saapi niin se katoaa tyhjään, ja ku kiroaa se äpäre jääpi pois.

Kainulasjärvessä kuvathiin äpärettä näin: -Niinku persheestä tullu se on viskattu ulos se äpäre, aivan alasti. Yks äpäre oli niinku murheelisena kulkenu valittamassa äitilensä että hällä oli paha olla ku oli häätyny kastamatta kuolla.

Svappavaarassa muistethaan ette yksiki äpäre oli juuri hengen laukottanu mieheltä, tuli perässä Vaskivuoresta yhele vuomale asti.

Äpären ääni on kolo. Läpi ihmisen se ääni mennee ja saapi selkärangan vilustumhaan ja karvat nouseva niskassa. Huuto muistuttaa niinku olis pikku lapsi jätetty methään, joka rääkky apua, olletikki hämärässä ja aamuila.

Kattokaa

[edit | edit source]

Lissää tietoja: Kansansusko