Wp/krl/Muila

Muila on esineh pešömistä varoin. Muila on yksi nykysistä tavanomasista veššoista, ilmain kumpasie myö emmä voi kuvitella omua elämyä.

Muilan istorija

Ennein kun muila tuli yhtehiseh käyttöh, ihmiset käytettih aivan eri ainehie iččietäh puhistamista varoin.

Muinois-Kreikašša vartaluo hivottih peskulla, kumpaista tuotih piätäkauten Nil-joven rannoilta, a Muinois-Egiptissä nahkua puhistuas’s’a käytettih mehiläisvahua, kumpaista etukäteh šulatettih veteh.

Puhissušainehena yleisešti käytettih tuhkuaki. Antiikkiaikoina nahkua puhissettih lijašta ta hieštä čirpinnäkösen metallikruapan avulla. Enšin nahka voijeltih voilla, a šiitä lika ta hiki kruaputettih šillä kruapalla nahkašta pois. Oli niitä ennein-vanhah kaikenmoisie muitaki nahkan puhissuškeinoja. Muilan ilmeštymisen istorija on kuitenki hämärän peitošša, myö voimma vain arvella ken ta mitein oli kekšin šen.

Romalaiset ruvettih käyttämäh muilua gigienitarkotukšešša vašta 164 vuotena meijän ajanlaškuo. Romalaini liäkäri Galen kirjutti, jotta muilua šiih aikah luajittih tuhkan ta kalkin šekotukšešta. Vuotena 385 ilmešty muilankeittäjän ammatti.

Romalaisen imperijan romahtamisen jälkeh puhtahuon kulttuuri vähetellein šammu. Muilua alettih luatie Ranškašša ta Enklannissa vašta XIII vuosišualla, ka še ei ollun massatuotantuo, šitä luajittih tilaukšien mukah vain varakkahilla perehillä. Muilankeittäjinä tavallah toimittih aptekinruatajat. Ihan XVII vuosišatah šuate pešeytymini ei ollun Europašša muotissa. Ihmiset harvoin pešeyvyttih, a pahan hajun yritettih peittyä aromivoilla ta hajuvejellä. Pikkuhul’l’ua muilan šuosijo alko kašvua ta šen tuotanto luajeni.

XIX vuosišualla tietomieš Paster oli tovistan, jotta monien tautijen aiheuttajina ollah bakterit, kumpasie voit poistua tavallisella gigienilla. Šiitä šuahen muila on šuanun šuuren merkitykšen ta šitä ruvettih tuottamah šuurin miärin.

Ken on kekšin muilan?

Yhen versijan mukah muilan oli kekšitty gallien heimot. Romalaini tietomieš Plini Vanhin kerto šiitä, jotta gallien heimot tukkie peššeššä ta nakhatautien parentamisešša käytettih erikoista voijetta, mi oli luajittu läškeštä ta pyökkipuun tuhkašta.

Toisen versijan mukah muilan oli kekšitty romalaiset. Tämä versijo šelittäyki muilan soap-nimitykšen ilmeštymisen. Legendan mukah Sapo-vuaralla oli poltettu ropivoilla uhrišiivattoja ta šateijen jälkeh vuaralta Tibr-jokeh oli laškeutun tuhkan ta rašvan šekoituš. Veteh nousi vuahti ta vuatteista, kumpasie romalaiset peštih jovešša, lika rupesi paremmin lähtömäh.

Onnakko Mesopotamijašša löyvetyt šaviset taulukot kerrotah šiitä, jotta muilan valmistamistehnologija oli tuttu äijyä aikasemminki. Šumerit luajittih muilua porošta, tuhkašta, eläinrašvašta. Onnakko hyö käytettih šitä vaikka missä tarkotukšissa – liäkkienä, tukkien palsamina – ka ei pešuo varoin.

Muilan lajit

Nyt muilua käytetäh kaikin. On olomassa šemmošet muilan lajit:

• pyykkimuila

• kašvomuila

• notkiemuila