Wp/krl/Lyydiläiset
Lyydiläiset ollah pieni itämerensuomelaini kanša, kumpasta venäläini etnologija pitäy karjalaisien alajoukkona ta lyydin kieltä karjalan murtehena. Tätä käsityštä kannatetah Karjalan virkaniekat ta karjalaisien kanšalliset järješšöt, ka šuomelaiset ta läntiset tutkijat usein nähäh lyydiläiset omana rahvahana, kumpani on lähišukulaini karjalaisilla, livviläisillä ta vepšäläisillä. Lyydiläisie on nykyjäh arpivon mukah 4 000-5 000, kumpasien joukošta vain noin 300 pakajau lyydiln kieltä muamonkielenä. Šuurin proplema on kielen opaštamisen ta virallisen tuven puuttumini: školissa opaššetah varsinaiskarjalua ta livvie, a lyydin kieltä voipi opaštuo vain kerhoissa esimerkiksi Kuujärven kyläššä.[1]
Lyydiläisien alkuperä eruou karjalaisien esivanhemmista. Aunukšen länšipuolella levinnyöt lyydiläiset šuatih voimakaš karjalaini vaikutuš ta še johti myöhemmin livvin šyntymiseh, ta 1200-luvulla lyydiläiset siirryttih nykyisellä alovehella Aunukšen kannakšen itäpuolella, missä heijän kieli on šäilyn nykypäiväh šuaten. Aloveheh kuulutah muijen kešeššä Petroskoi, Kontupohja, Kišin musejoaloveh ta Kivačun patuna. Esimerkiksi Petroskoin paikannimissöššä löytyy vielä vanhua lyydiläistä šanaštuo, niin kuin Kukonmäki (šanasta kukoi, kukko) ta Solomanni (šalmikylä) ta vanhimmat tunnetut lyydiläiset tekstit, kanšanuškoh liittyjät tietohukšet, ollah 1600-luvulta.[1]