Wp/izh/Ižoran keel

From Wikimedia Incubator
< Wp‎ | izhWp > izh > Ižoran keel
Jump to navigation Jump to search
Votic language map.png

Ižoran keel eli maakeel ono itänmerensoomalain keel. Ižoraa läätii 120 - 260 inemissiä. Izorat laatiit kansan, kumpa keelen poolest kuuluu itänmeren soomalssiin kansoin gruppaa ja sil viisii 1 izoroln keel kuuluu itänmerensoomalsiin keelii

. Territorialisest, oman elopaikan poolest, izorat ollaa soomalaissiin, venäläissiin, virolaissii n ja vadjalaissiin naapurinna. Naapurikeeliin, soomen, viron ja vadjan keeliin kera izoran keel ono siottu oman strukturan, fonettisen, äänlsostavan, kautta, mut izoran keeleel ono suur yhtehös i karjalankeelen kera. Osa izjroist veel nytkii kutsuu itsiätä karjalaisiks. Mut kaikist näist mainituist keelist Izoran keel erittäljää, se ono erityin keel. Izorat elläät Leningradan oblastiiz

Dialektat[edit]

izoran keel senen mukkaa jakahuu eri dialektoihe Vaaznoimmat näist dialektoist ollaa Soikkolan dialekta, kumpaa läätää Soikkolan poolisaareel Koskisiin, Soikkolan, Mäkkiin, Loukkulan ja Someroisiin selsovettiloin kylliis, ja Laukaan dialekta, kumpaa läätää Laukaan joen varreel. Krome näitä dialektoja ono Hevaan (Kova?) dialekta, kumpaa läätää Oranienbauman raijonaas Hevaan joen varreel ja Suomen zalivan rantakylis Harjavallast Oranienbaumaa saa. Näijen rantakylliin izorat jo suuremmaks osaks ollaa muuttuneet venälälsiks, vennään keeltä seel läätää tihimpää ku ižoran keeltä, Gruppa izoroja ellää Soikkolast itäpohjaa, Vasakaran selsovetis. Heil kera ono oma dialekta, Ja viimäks, peen gruppa izoroja ono hoitunt Oredezan raijonan monikkaisees kyläs. Tämän peenen grupan keel laatii kera oman dialektan, kumpa ono liki Soikkolan keeltä. Oredezan izorat melkeen kaik ollaa jo venäläisiä, nooristo izoran keeltä ennää ei maha läätä eikä arvata ja sentää täi dialektaal, niku Oranienbauman ja osittee i Vasakaran dialektoil, prakticeskoita merkitösta ei oo. Prakticeskoi merkitös ono Soikkolan ja Laukaan dialektoil, sentää ku niis pooliis veel läätää izoran keeltä, se ono veel lapsiin ja nooriston keel ja sen peräst sitä voip mukkoittaa meijen kuljtuurastroitelstvaas. Laukaan dialekta ja Soikkolaan dialekta ollaa izoran keelen eri dialektoja, kuuluut sil viisii yhte e keelee. Neet dialektat ollaa liki toin toistaa, 3 mut i ero niijen välil kera ono. Laukaal monikkaat äänet saotaa toiseel viisii, ku Soikkolaas, sannoin painutos, sklonenja, Laukaal- ono vähä toisenlaajain, ja Laukaal ono sanoja, kumpia Soikkolaas ei oo, tali kummat Soikkolaas merkitsööt toista assiaa, ku Laukaal. Tämä ero kahen dialektan välil kirjutoksees toop rankkuutta, meaittaa, ja sentää näijen kahen dialektan välille tehtii kirjakeel a nüt se ono koollu.

Grammatikka[edit]

§ 1. Izoran keelen äänet ja niijen merkitsömmiin kirjaas. Keelen ääniks saotaa samoi prostoimpia äänikeelen ossia, kumpia tavallisest ennää ei saa jakkaa eri osiks. Kirjutoksees neet äänet merkitää merkkilöil, kumpia kutsutaa kirjamerkkilöiks tali bukvoiks . Eri keeliis kirjutettaa eri bukvoil. Venäläisiil ollaa omat bukvat, Läns-Europan kansat kirjuttaat n. s. latinalaisiil bukvoil, kummat ollaa otettu i izoran keelee, vaik eri bukvoja, kumpia latinalaisees alfavitas ei oo, ono lisätty. Näitä bukvoja sentää kutsutaa latinoituiks bukvoiks, tali latinisoituk s alfavitaks . Sen alfaviitan laati Uuvven alfaviitan komitetta. Izoran keelees ono 29 bukvaa , kummiil merkitää eri ääniä. Aa—aika , alku, laine, maa, kolhoza. Ää — äijä, äly, päivä, kylä, hämärä. Bb — brigada, butka, barabana. Vv — vene, nevvo, laiva, vanha. Gg — neegla, seegla, mygrä, naagla. Dd — adra, pudro, tedri. Ее—emä , nenä, ero, lähe. Zz—zaalivoittaa, zaarittaa. Zz—zakkoona , zajavlenja. n —ikä, hauki, lumi, pilvi. Jj — jyry. joki, niittäjä, kylväjä. j ono i pehmitösmerkkinnä ennen vokalaa, keskeel sannaa, niku nimis: Valja, Manja, Kolja, Katja j. n. e. Kk—kirja, mäki, kukka, koivu. Li —lehmä , leipä, pellovas, sammal.. Mm—muna, kommuna, marja, lammas. Nn—niini, nagris, noki, rannat. Oo—oppi, omena, oboza, kaivo. ©ö — kövvet, löytää, töö, vöö . 7 Рр — pää, leppä, suppi, poika. Rr — ranta, virrat, repo, kagra. Ss—suima , sammal, kissa, kerves. Tt—talvi, katto, petos, hattu. Uu—ukko, urokka, suu, lintu. Yy—yks, hyvä, syksy, kylmä. Ff—torfa , tiifa, fonari. Hh — hanhi, huuli, halko, tarhas, gc — gentra, girkkuli, gementta. (Vaa sanan alus. Keskeel sannaa kirjutettaa ts). Cc — seemecka, cirkkulain, caaju. —sturvala, ?koulu, ma?ina. ь — (venäläin ы). Puuttuu vaa izoran keelee joutuneis sanois — Sbktbvkar, гьЬакка, Kbzbl j. n. e. Äänet jakahuut kahtee glavnoihe gruppaa: vokaloih e (glasnoihe) ja konsonantoih e (soglasnoihe). Vokalat voivat laatia slogan i yksintää, a konsonantat slogas ollaa vaa vokaloin kera. Ilman vokalaa sloggaa ei oo. Vokalat ollaa: a, e, i, o, u, y, ä, ö. Konsonantat ollaa: b, v, g, d, z, z, j, k, l, m, n, p, r, s, t, f, h, 9, c, 5. § 2. Sloga. Slogaks kutsutaa ääniä, kummat parvees saotaa ' Painutettavat sanat tali nimet painuttaijaat eri painutossihhoin mukkaa, saavvaa niijen mukkaa eri loput. Mut näijen sannoin formast möö näämmä i painutettavan predmetan luun, näämmä, onokse predmetta yks tali ono niitä monta. Formaa mikä näyttää yhtä predmettaa, kutsutaa yksi - k ö k s, a monta predmettaa näyttävää formaa kutsutaa monikoks . 37 Monikool ono ain oma määrätty tuntomerkki, kumpa ain ono ees padezaloppua. Näitä tuntomerkkilöjä ono monta. Otamma esimerkiks sanan maa. Painutamma sen monikkais painutossihois. Yksikkö . Monikko . Nom. maa — maat Akk. maan — maat Iness. maas - mais Ad. maal — mail Tr. maaks— maiks Möö näämmä, jot monikoos nominativas ja akkusativas ono tuntomerkki t, kumpa liittähyy sanan loppuu ja näyttää predmettoin paljohutta eritykseks yhest predmetast. Mut toisiis painutossihoissa monikon tuntomerkki ono jo toin, ono i, kumpa seisoo sihalopun ees. Sil viisii monikon tuntomerkkirmä nominativas ja akkusativas ono t, a toisiis painutossihois ono i. Monikon tuntomerkki t ono sanan lopus, a tuntomerkki i ono sihalopun ees. Krome näitä kahta monikon tuntomerkkiä ono veel i kolmas. Laukaan poolen jutos se ei puutu, mut Soikkolaas se puuttuu joka kyläs. Jos esim., otamma sanan, kummaas yksikön nominativan lopus ono -i- -u- -y- -o- -ö-, ni näijen sannoin monikkoformii tulloo uus liso. Otamma sanan lintu samois painutossihois ku i sana maa. Yksikkö . Monikk o Nom. lintu — linnut Akk. linnun — linnut In. linnuus— lintulois Ad. linnuul— lintuloil Tr. linnuks— lintuloiks. Näämmä, jot nominativas ja akkusativas ono jo tuttava tunnusmerkki t. Toisiis painutossihois krome г'-tä ono veel -lo-, tali, jos otamma parvees neet tuntomerkit -lo ja -i, niin näis painutossihois monikon tuntomerkkinnä ono -loi-. Tämä monikon tuntomerkki puuttuu vaa sanois, kummist ono saottu jo ylempään. Meil täi viisii ono kolt monikon tuntomerkkiä: -1, -i ja -loi- (löi). 38 § 4. Painutossihhoin loput. Nominatival yksiköös ei oo mittää määrättyä loppua. Senen lopus voijaa olla vokalat a, e, i, o, u, y, ä, ö ja konsonantat n, s, t, r, 1. Esim . (Yksiköös): kana, vene, koti, pelto, laulu, syksy, seinä, käkö, punain, kerves, päivyt, tytär, sammal. Monikoo s nominativan lopus ain on -t (monikon tuntomerkki). Se liitetää ei yksikön nominativan loppuu, a genetivast saautettavan sanan pohjan otsaa. Esim: kanat, venneet, koit, pellot, laulut, syksyt, seinät, käöt, punaiset, kerveet (kervehet), päivyet, tyttäret, sammalet. Genetival ono yksiköös loppu -n, monikoos -in, -loin, -löin. Esim. Yksiköös: punaisen, taivaan, (taivahan), jäniksen, vanhuen, sanan, seinän, kiurun, lehen, lähteen (lähtehen), virattoman, suuremman, koin, kolmannen. Monikoos: punaisin, taivain (taivahiin), jäniksiin, saunoin, seiniin, kiuruin (kiuruloin), lehtiin (lehtilöin), lähtein (lähtehiin), virattommiin, suurempiin. Akkusatival yksiköös ono sama loppu, ku i genetival, a monikoos ono sama loppu, ku monikon nominatival. Sil viisii ommaa määrättyä loppua akkusatival ei oo, a erroitettaa akkusativa genetivast ja nominativast vaa merkitöksen mukkaa. Partitival yksiköös loppuinna ollaa: -a, -ä, -ta, -tä K -ht). Esim.: kärpäistä (kärpäist), patsasta (patsast), petosta (petost), oikehutta, kannaa, koiraa, koivua, lehtiä (lehteä), lähettä (läheht), kengätöintä (kengätöint), suurempaa, kottia, ommaata, itsiätä, maata, soota. Monikoo s loppuinna ollaa ia, -iä, -ja, -ja, -ita, -itä, -loja, löjä. Esim: kärpäi-siä, patsaita (patsahia), kerveitä (kervehiä), kannoja (kanoit), koiria (koirii), koivuja, koivuloja, lehtijä, lähteitä (lähtehiä), kengättömmiä (kengättömmii), suurempia (suurempii), kotiloja, koti/a, ommia, maita, soita. 39 Monikkoformiin loput tavallisest kaik painutossihois ollaa samanlaajaiset, ku i yksikköformiis, krome monikkaita iskljucenjoja, mut monikkoforman lopun ees ain ono monikon tuntomerkki -i-, kumpa i yhistyy monikkoforman lopun kera. i-n sihast painutossihan lopun ees voip olla j, kumpa — kera näyttää monikkoa. Esim.: laivoja, koivuja, marjoja, kiuruja j. n. e. -a -ä loput ollaa slogan lyhhyen vokalan peräs, niku, esim. sanois: inmihissiä, lehmiä, kylliä, kivviä, päiviä, oksia j. n. e. Formiis: kannoja, marjoja, kiuruja -j- ono kahen vokalan välis ono tekahunt monikon tuntomerkist ja se nytkii ono monikon tuntomerkkinnä. Sentää kirjutoksees se pitt ä ä merkitä . Mut kirjutoksees mokomat format, niku oksija, koirija voivat olla poljzuittamata, sentää, ku niis -j- ono liika, sil niittää assiaa täs ei oo. Monikon tuntomerkki i- ono näis sanois olemaas ja toista monikon tuntomerkkiä ennää ei piä. Mut ono sannoja, kummat yksikön nominativas loppuut -i- äänee ja kummiis tämä loppu -i hoituu i monikon painutossihois. Mokomia sanoja ollaa: klasi, tratti, trenki, risti, sipuli, looti, masti j. n. e. Sentää, ku näis sanois -i hoituu, i yksiköös, i monikoos, ni pittää olla näijen formiin välil mikä ikkee ero forman mukkaa, jot ei sais niitä iäätees sekkoittaa. Mokomanna monikon tuntomerkkinnä näis sanois kera ono -i, ja se -iliittyy toisee -i äänee, kumpa jo ono painutoslopun ees. Mut partitivas tämä toin i joutuu kahen vokalan, i-n, ja partitivan lopun a-n (tali ä-n) vällii ja muuttuu j-ks. Silviisii tekahuut format: klasija, trattija, ristijä, seilijä, masti ja j. n. e. Soikkolaas taas toista i-tä, monikon tuntomerkkiä, sanas ei oo, a seel täs tapahoksees ono toin tuntomerkki, -loi, -löi ja ylempään annettuja sannoja seel vastajaat format: klasiloja, trenkilöjä, maatiloja, seililöjä j. n. e. Äänet -lo, -lö- erroittaat kahen i-n (i-n ja j-n) toin toisestaa (ma§ti-lo-ja). Kirjakeelees voijaa olla rinnatikkoo format i mastija i mastiloja. Silloin, kons yksikön nominativan (tali, oikiistaa, senen sanan osan, kumpa ono ees painutossihan loppua) loppu -a 40 -ä monikoos hävijää, senen a-n, a-n sihalle tulloo monikon tuntomerkki i. Esim.: koira — koiria lehmä — lehmiä sukka — sukkia j. n. e. Näis tapahoksiis partitivan monikoos ei oo -ja -jä loppuja, ja j-n kirjuttammiin näis tapahuksiis ono liika. -ta, -tä, -ita, -itä loput puuttuut konsonantan peräst.niku sanois: kervestä, taivasta, kalakasta, rahatointa, viratointa, vanhutta, taivasta j. n. e. Neet kera puuttuut pääpainollisen slogan vokalan tali diftongan peräst, niku sanois: maata, maita, soota, soita, öötä, öitä, mitä j. n .e. ja pääpainottoman sio^an pitän vokalan ja lyhentyvän diftongan peräst, niku sanois: veeraita, harmaita, harmaata, päivyettä j. n. e. Jos sanan osa, kumpa ono painutossihan lopun ees, loppuu äänee -a tali -ä, ni partitivan loppu -a tali -ä liittyy siihe ja laatii pitän vokalan. E s i m.: lehmää (lehmä-ä), koiraa {koira a), metsää (metsä-ä), leipää, liivaa, kannaa, munnaa j. n. e. Monikkais sanois voip olla kaks partitivaloppua perätystää. Näitä, niin saottuja sekaformia (kons kaks saman merkitöksellistä formaa tali sannaa yhtyyt toin toiseenka) ono partitiva sanast oma, ommaata. Partitivaformaa, kus jo ono partitivan loppu a {omma a) liittyy veel toin loppu -ta. Mokompia formia enemmän puuttuu vanhaas keelees {itsiätä, kovvaata j. n. е.). Illativan lopp u yksiköö s ono h- vokala (-ha -ho j. n. е.), vokala (a, ä, ii, e, u), ja -sse. Illativan loppu monikoos ono -ihe, -i (-is), -isse, -ihe. Esim. (Yksiköös). maaha, puuhu, sooho, ööhö, syyhy, päähä, teehe, rantaa, metsää, perttii, tuulee, myttyy, peltoo, hattuu, lähteesse {lählehesse). Monikoos: maihe, puihe, soihe, öihe, päihe, teihe, rantoihe, metsii lähieisse, {lähtehisse), patsaisse {patsahisse), peltoihe, peltoloihe, hattuihe, hattuloihe, kannooi, saunooi. h- konsonantta puuttuu pääpainollisen slogan vokalan peräst (jos sanas h-n ees ono vokala). Yksiköös h-n peräst ono sama vokala, kumpa ono senen ees, toiseel viisii, pääpainollisen slogan vokala: miuhu, maaha, puuhu, tööhö,, päähä, sooho, teehe. 41 Mut jos h-n ees, pääpainollises slogas, ono i, ni h-n peräst illativan loppunna ono -e. Tämä puuttuu harvois sanois yksiköös ja kaikiis tämän tiippaisiis monikkoformiis. Esim. piihe, maihe, päihe, suihe, töihe, näihe, meihe j. n. e. Vokala puuttuu pääpainottoman slogan lyhhyen vokalan peräst. Toiseel viisii, se puuttuu niis monislogaisiis sanois, kumpiin lopus nominativas ono vokala. Tämä illativan loppu ono ain sama vokala, kumpaa loppuu sana nominativas. Esim.: koiraa (koira-ä), lehmä (lehrnä-ä), pelto (pelto-o), mytty (myttyy), pyssy (pyssy-y), suku (suku-u, sukkuu),], n. e. Tämä painutossihan loppu liittyy eesolevaa vokalaa ja sil viisii laatii pitän vokalan. Niin möö voisimma i sannoa, jot näis sanois illativan tuntomerkkinnä ono pitkä vokala. Loppu -sse puuttuu pääpainottoman slogan pitän vokalan peräst. Soikkolaas tämän pitän vokalan sihas ono kaks samanlaajaist vokalaa, kumpiin välis ono -h-. Nominativas neet sanat loppuut äänii e, -s. [vene, kerves, kolmas, patsas j. n. e.) Monikoos, niku jo oli mainittu, -he loppu puuttuu pääpainnollisen slogan vokalan peräst {maihe, puihe, öihe, suihe j. n. е.). Tämä ääni i- h-n ees ono monikon tuntomerkki ja yhes -he lopun kera neet laatiit monikon lopun -ihe. -he loppu puuttuu veel sivupainollisen diftongaslogan peräst. Esim.: käppiä — käppiöihe, rappia — rappioihe, närijä — närijöihe, sorria— sorrioihe, matala—mataloihe (kera i matalii) j. n. e. -i loppu puuttuu -a -ä loppuisiis sanois, kumpiis monikoos tämä loppuvokala -a -ä hävijää ja senen sihalle tulloo monikon tuntomerkki -i-. Esim. lehmä — lehmii, koira — koirii, metsä — metsii, kesä — kessii, osa — ossii, pesä — pessii, kerä — kerrii veräjä — veräjii, käyttäjä — käyttäjä, ostaja —ostajii j. n. e. Eri tapahuksiis näis sanois voip olla veel i toin loppu, -he. Tämä loppu liittyy ensimäisee loppuu ja niin tekahuu sekaforma (pessiihe, metsiihe, ossiihe j. n. е.). Mokompia formia ollaa: metsiihe (metsiihe), kerriihe (kerri-i-he), pessii (pessi-i-he) j. n. e. Neet format puuttuut harvempaa, enemmän vanhaas keelees. 42 ' Sanois, kumpiin lopus ono -i -o -u -y -o, illativas ollaa eri dialektois erilaajaiset loput. Soikkolaas kaikiis näis sanois ollaa samanlaajaiset loput: loihe tali -loihe. Esim. : lehti — lehtilöihe, vahti— vahtiloihe, talo—taloloihe, savvu — savvuloihe j. n. e. -sse loppu puuttuu pääpainottoman slogan diftongan ees. Esim.: kerveisse (kervehisse), tanvaisse (tanvahisse), harmaisse, lähteesse, perreesse (perehesse), lyhteesse (lyhtehesse) j. n. e. Mokompia sannoja tavallisest ollaa sanat, kummat yksikön nominativas loppuut -e tali -s äänii. Inessivan lopp u ain ono -s. (Laukaal puuttuut format -ss -iss). Esim . yksiköös : pertiis, kesäs, metsääs, pelloos, meres, puus, käes, kirjaas, töös, laivaas, pääs, opis. Monikoos: perttilöis, perttiis, kesis, metsiis, peltolois, peltois, merilöis, merriis, puis, käsis, kirjois, tois, laivois, päis, oppilois j. n. e. Monikoo s loppuu -s liittyy monikon tuntomerkki -ija silviisii tekahuu loppu -is. Laukaan format: puuss, puiss. Kahen ss-n kirjuttammiin inessivan lopus pittää katsoa o^ibkaks. Ei piä kirjuttaa, esim. joess, ojass, puuss. j. n. e. Elativan lopp u ain ono -st. Esim . Yksiköös: kärpäisest, patsaast (patsahast), kalakkaast (kalakkahast), petoksest, oikehuest, kanast, koirast, koivust, lehest, lähteesi (lähtehest), kengättömäst, suuremmast, neljännest (neljännehest) j. n. e. Monikoo s elativan lopun ees ono i. Esim. : kärpäisist, patsaist (patsahist), kalakkaist (kalakkahist), petoksist, oikehuksist, kanoist, koirist, koivuloist, koivuist, lehtilöist, lehtiist, lähteist (lähtehist), kengättä mist, suuremmist j. n. e. Allativan lopp u ain ono -lle. Esim. : hepoiselle, kannelle, taivaalle (taivahalle), ilvekselle, koiralle, parvelle, lähteelle (lähtehelle), rahattomalle, suuremmalle j. n. e. 43 Monikoos painutossihan loppuu liittyy monikon tuntomerkki. Esim.: hepoisille, kansille, ilveksille, koirille, parville, lähteille (lähtehille), rahattomille, suuremmille j. n. e. Adessivan lopp u ain ono -l (Laukaal puuttuu i -11). Esim . Yksiköös: miul, poikaiseel, kanneel, petokseel, kanal, koivuul, lähtee/ (lähteheel), peenemmääl, hätiel j. n. e. Monikoos painutossihan loppu liittyy monikon tuntomerkkii. Esim.: meil, poikaisiil, kaksiil, petoksiil, kanoil, koivuloil, koivuil, lehmättömil, suuremmiil, kotiloil j. n. e. Kahta -11 kera ei piä kirjuttaa. Esim. : joell, merell, puull j. n. e. Ablativan loppu ain ono -lt. Esim. Yksiköös : hepoiselt, varikselt, oikehuelt, koiralt, koivult, lehelt, lähteelt (lähtehelt), kengättärnält, suuremmalt j. n. e. Monikoo s painutossihan loppu liittyy monikon tuntomerkkii. E s i m.: hepoisilt, variksilt, koirilt, koivuloilt, koivuilt, lähteilt (lähtehilt), kengättömilt, suuremmilt, lehtlt (lehtilt) j. n. e. Translativan loppu ain ono -ks. Esim . Yksiköös : hepoiseks, koiraks, koiks, lähteeks (lähteheks), suuremmaks, virattomaks, oikehueks. Monikoo s painutossihan loppu liittyy monikon tuntomerkkii. Esim.: hepoisiks, koiriks, kotiloiks, lähteiks, suuremmiks, virattomiks, maiks, öiks, kcilakkaiks (kalakkahiks). Essiivan loppu ain ono vokalan pitkittymä-^-n, tali -nna, -nnä. Esim.: hepoiseen, hepoisenna, patsaanna (patsahaan), patsaanna, petokseen, petoksenna, koiraan, koiranna, suurempaan, suurempanna, virattommaan, virattomanna, lähteennä (lähteheen) j. n. e. Monikoo s painutossihan loppu liittyy monikon tuntomerkkii. 44 Esim. : hepoisiin, hepoisinna, patsainna, virattommiin, virattominna, koiriin, koirinna, petoksiin, petoksinna j. n. e. Eksessivan loppu ain ono -nt. Esim.: motoristant, trengint, koirant, brigadirant, kolhoznikkant, inzenerant, opettajant j. n. e. Monikoo s painutossihan loppu liittyy monikon tuntomerkkii. Esim.: trenkilöint, motoristoint, brigadiroint, kolhoznikkoint, inzeneroint, opettajint, paimenint. Möö oomma katsoneet painutossihhoin (padesoin) loput. Neet loput, niku tiijernmä liitetää sannaa, tali paremmast, sanan ossaa, kumpa ono painutossihan lopun ees. Monikoos, möö näimmä, painutossihan lopun ees ono monikon tuntomerkki, kummaal sanas ono oma merkitös. Sanas, täi viisii, möövoimma nähä eri ossia, kummat parvees laatiit sanan ja antaat oman määrätyn merkitöksen tälle sanalle. Kaikiil näil osil, sanan formaalisil osil, ono oma merkitökseen, mut eriksee neet osat evät merkitse mittää. Niil ono merkitös vaa sanas. Yhes sanas näitä ossia voip olla mont ja neet liittyyt toin toisehee ja täi viisii sana voip kasvaa enemmän tali vähemmän pitäks sanaks, se voip saavva uusia ossia ja senen mukkaa senen alkumerkitöksee liittyy lisämerkitöksiä. Sanan ossaa, kumpaa ei voija jakkaa, kummast ei voija erroittaa toisia ossia, saotaa sananpohjaks . Katsomma monikkaita sannoja ja erroitamma niist pohjat. Otamma sanan varis, kummaas on kerkiä nähä sanan eri osat. § 5. Sanan sostava. Yksikkö. Monikko. Nom. varis varikse-t Gen. varikse-ii variks-i(i)-n Akk. varikse-n Part. varis-ta Illat. varikse-t varikse-t variks-i-a variks-i-i In. varikse(e)-s variks-i(i)-s variks-i-st variks-i-lle El. varikse-st All. varikse-He 45 Ad. varikse(e)-l variks-i(i)-l Abl. varikse-lt variks-i-lt Tr. varikse-ks variks-i-ks Ess. varikse-nna variks-i-nna Eks. varikse-nt variks-i-nt Ku eroitamma painutossihhoin loput, ni möö näämmä, jot yksiköös täi sanal ono kaks pohjaa. Nominativas ja partitivas ono pohjanna varis, toisiis painutossihois ono variksee Mokompaa sannaa möö kutsumma kakspohjai - seks. Yksikön painutossihan forma ono tekahunt kahest osast— pohjast ja painutossihan lopust (varikse-n). Katsomma monikkoa. Ku erroitamma neet painutossihhoin loput, ni möö kera saamma kaks iformaa: varikse- ja variks-i. Varikse- puuttuu vaa kahes painutossihas—nominativas ja akkusativas. Näis padezois, niku näämmä, ono sama pohja ku i yksikön padezois {varikse-). Se voip olla senen peräst, ku monikkoa näis formiis, nominativas ja akkusativas, näyttää loppu -t. Toisiis painutossihois perrää painutossihan lopun erroittamista jääp forma variks-i. Niku näämmä, täs formaas -i- ei kuulu sananpohjaa, se ei kuulu i painutossihan loppuu, vaik praktikan poolelt mukavamp se ono liittää siihe ja katsoa sitä parvees senen kera. Tämä -i- ono monikon tuntomerkki. Ku erroitamma tämän -i- äänen, ni meille jääp sanan pohja variks-. Monikoos sil viisii sana ono tekahunt kolmest osast: sananpohja + monikon tuntomerkki-f painutossihan loppu. Ylempään annetuus varis sanan painutoksees senen sanan pohjaas monikkais painutossihois voip olla pitkä vokala. Samal viisii monikoos kera monikkais padezois monikon tuntomerkki ono tul t pitäks. Mokompia painutossihoja ollaa yksiköös ; inessiv a ja adessiva , monikoo s sama t siha t ja veel gene - tiv a {variksees, varikseel, variksiis, variksiil, variksiin). Tämä pitkä vokala ono tekahunt lyhhyest vokalast fonettisen zakonan n.ukkaa. Sanas varis, niku näämmä, ono kaks pohjaa. Yks pohja loppuu konsonanttaa, se ono konsonanttapohja , toin loppuu vokalaa, se ono vokalapohja . Mut monis sanois ono vaa yks pohja kaikiis painutossihois. Mokompia sanoja ollaa: 46 Esim. : Koira (koira, koira-n, koira-n, koira-a, koira-a, koiraa-s, koirast, koira-Ue, koiraa-l, koira-lt, koira-ks, koira nna, koira-nt). Yksikön partitivast näkkyy, onokse sanal kaks pohjaa tali yks. Jos yksikön partitivast erroitamma painutossihan lopun ja pohjaa jääp vokala, ni silloin sanan painutoksees ono vaa yks vokalapohja. E s i m.: koira-a, metsä-ä, lintu-a, maa-ta, soo-ta, pertti-ä, kivvi-ä, kanna-a, munna-a, katto-a, heinä-ä, klassi-a, tratti-a j. n. e. Jos erroitamma yksikön partitivaformast painutossihan lopun ja pohjan loppuu jääp konsonantta, ni silloin painutoksees sanal ono kaks pohjaa. Esim.: kättä, sut-ta, kerves-tä, hert-tä, veis-tä, paimen-ta, veeras-ta, venet-tä, päivyt tä, viratoin ta, kohnat-ta j. n. e. Sanan pohjaas eri äänet voivat vaihtua. Tämä vaihtumiin voip olla vaihtumissteeppenilöist rippuva ja voip tapahtua i muist syist. Esim. : sanast klasi partitiva ono klassia, näämmä, jot yks -s vaintui geminattaa -ss. Sanast muna partitiva ono munnaa —täs tapahtui sama javlenja. Näis sanois vaihto ono tapahtunt fonettisist syist, kummist läätää ees. Mut jos otamma sanan pelto monikkais painutossihois, ni näämmä, jot pohjaas lt vaihtuu ll-aa, toiseel viisii, pohjan konsonantat ollaa steeppenivaihon alaisia. Esim. : pelto, pello n, pelto a, pelto o, peltoo s, pello-st, pello lle, pelloo-l, pello lt, pello-ks, pelto-nna, pelto-nt. Silloin, kons vokalapohjan lyhhyen loppuvokalan ees onokonsonantta, kumpa vaihtuu eri steeppenilöin mukkaa, ni vokalapohja ono vahv a tal i slaaboi . Vahvan vokalapohjan saap yksikön essiivast, a slaaboin yksikön genetivast. Esiin . Vahv a pohja : lintu-nna, pelto-nna, virta-nna, lastu-nna, poika-nna, kukko nna j. n. e. Slaabo i pohja : linna n, pello-n, virra-n, kuko-n j. n. e. Konsonanttapohja .is ono steeppenivaihon alaisen konsonantan slaaboi steeppeni. Esim. : kalakasta —kalakkaan, kalatointa—kalattoman, lammasta — lampaan, rengasta — renkaan j. n. e. 47 Sannaa krome monikon tuntomerkkiä ja painutossihan loppua voip liittyä veel muita ossia, kummiil ono erilaajain merkitös. Mokompia ossia ollaa possessivaosat, kummat näyttäät predmeta n kuulumist a kelle ikkee tali mille ikkee ja vanvikeosat, kummat antaat sanoille eri merkitösottenkoja. Otamma esimerkiks sanomuksen: poika etsi veistää. Sana veistä ono partitivas, mut siin lopus ono kaks vokalaa. Tämä toin -ä täs näyttää, jot poika etsi ommaa veistä, -ä täs ono possessivaosa, se näyttää predmetan kuuluvaisutta kelle ikkee ja senen voip liittää monniin painutossihhoin loppuu. Eri liitsoja näyttäät erilaajaiset possessivaosat. Jaamma minen ikkee sanan sen eri ossii. Otamma forman lehmiää . Saamma mokoman kuvan — lehm ii läjä . Tähä sannaa voip liittyä veel vahvikeosa, esim . (.Paimen ei löytänt iehtniäkkää metsäst). Jaamma sanan lehmiääkää . lehm i i | ä -k ä ä* с „„„ «„ui . Monikon tun- Painutossihan Sanan pohja. tomerkki

Vahvikeosa. Niku näämmä tämä sana ono tekahunt viijest eri osast. Sananpohjaa lisäsimmä monikon tuntomerkin, siihe painutossihan lopun, siihe possessivaosan ja lopuks vahvikeosan. Saimma monikertaisen sanan, kummaas joka kerrokseel ono oma merkitös, kummaas ioka osal ono oma assia, oma funktsia. § 6. Painutoksen pohjalliset painutossihat. Vaik izoran keelees ono paljo painutossihoja ja paljo eri painutostiippoja, näijen painutosformiin laatihummiin tapahtuu prostoist. Assia ono siin, jot ono ohto tiitää vaa monikas painutossiha, ku voip nii;en mukkaa laatia koko painutoksen. Mokompia painutossihoja ollaa: 1) yksikö n genetiva , kumpa näyttää, onokse vokalapohja steeppenivaihtumisen allain vai ei oo ja kummast voip laatia moni48 kon nominativan; 2) yksikö n partitiva , kummast näkköö, onokse painutoksees sanal yks pohja tali kaks pohjaa; 3) yksikö n illativa , kummaal ono paljo erilaajaisia loppuja; 4) moniko n genetiva , kummast näkkyyt pohjan vokalamuuttumiset; 5) moniko n partitiva , kumpa näyttää monikon pohjan; 6) moniko n illativa , kummaal ono monta eri loppua. Sil viisii meil tekahuu painutoksen pohja, senen pohjaformat, kummist voip veittää jo kaik toiset painutossihat. Otamma esimerkiks sanat: petos, koitoin, paremp. Yksikkö. Monikko.

  • Nom. petos petokse-t
  • Gen. petokse-n petoksii-n
  • Part. petos-ta petoksi-a
  • Illat. petokse-e petoksi-i
  • Nom. koitoin koittoma-t
  • Gen. koittoma-n koittomii-n
  • Part. koitoin-ta koittommi-a
  • Illat. koittomma-a koittommi-i
  • Nom. paremp paremma-t
  • Gen. paremnia-n parempii-n
  • Part. parempa-a parempi-a
  • Illat. parempa-a parempi-i

IV. PAINUTOSTIIPAT § 1. -in loppuisiin nimmiin painutos Nimet painuttaijaat eri viisii. T. v., eri nimmiil, erilaajaisiil sanoil, yhes ja samas painutossihas voip olla erilain forma. Painuttaes eri nimmiä nimet krome loppuääntä, kumpa näyttää painutossihhaa ja kummaal ain ono oma merkitös, voivat muuttua ja muuttuut. Sentää möö voimma jakkaa kaik painutettavat sanat eri tiippoiks, ain senen mukkaa, miltaisee äänee nimi loppuu nominativas. Täi sanoin jakamisel eri tiippoiks ono suur merkitös orfografialle, sentää ku vaa näijen tarkastammiin voip antaa kirjutospraavilat, kumpia mööt sanat pittää kirjuttaa. Näitä painutostiippoja ono paljo, sentää ku nimet tali painutettavat sanat evät kaik lopu yhel ääneel, a niijen loput 4-2234 49 ollaa erilaajaiset. Sannoin loppuist rippuut i eri painutos - ta i p a t. Keelen eri dialektois painutos kera ono vähä erilaajain. Yhes kyläs sana painutettaa yhel viisii, toisees kyläs sama sana painuttaijaa jo vähä toiseel viisii. Mut saman keelen eri dialektoin väli tali ero ono ain niin peeni, jot literaturakeeli tali kirjakeeli voip ottaa yhen tiipan, yhen painutoksen ja pittiissä sitä. Izoran keelees ono ero Laukaan ja Soikkolan dialektoin välil. Mut se ero ei oo niin suur, jot ei löytyis formia, painutostiippoja, kummat ei oltais arvattavvia i Laukaal i Soikkolaas. Neet painutostiipat, kumpia möö noisemma tarkastammaa ja kummat ollaa otettu kirjakeelen normaks, kaikees evät pittii Saikkolan dialektaa niku evät kaikees pittii i Laukaan keeltä. Neet ollaa laahittu silt välilt. Joka painutostiippaa ono eriksee tarkassettu ja katsottu ja neet format, kumpia yhen tali toisen dialektan predstaviittelit evät arvanneet tali kummat nä>ttiisivät yhen tali toisen dialektan predstaviitteliloin meelest rankaks, neet format ollaa muutettu, laahittu kerkiämmäks ja arvattaviks. Sannoin painutos, niku ylempään oli jo saottu, pittiijää sannoin loppuist. Jos sanal nominativas ono yks loppu, ni se painuttaijaa yhel viisii, jos sanal ono toin loppu, ni se painuttaijaa toiseel viisii. Miltain loppu ono sanal, ni mokoma ono i painutos. Mut samanloppuiset sanat voivat kuulua eri juton ossii. Esimerkiks, nimisanal, laajasanal, nimensihallisel ja cislasanalkii voip olla sama loppu -in {hepoin, punain, miltain, toin). Katsomata siihe, mihe juton ossaa neet sanat kuuluut, höö painuttaijaat samal viisii. Sentää möö voimma sannoa, jot painutos ei ripu jutonosist, a rippuu niist äänist kummat ollaa painutettavan sanan nominativan lopus, tali, toiseel viisii, eri loppuisiil sanoil ono oma painutostiippa. Izoran keelen nominat loppuut äänii a, ä, o, Ö, u, y, e, i, n, s, \, r. Niku oli jo saottu, nominoin painutos rippuu niijen loppuloist. Sil viisii möö yhtee äänee loppuvat nominat voimma gruppiruissa yhtee tiippaa, toisee äänee loppuvat voimma gruppiruissa toisee tiipaa j. n. e. Otamma enstää tarkastettavaks sanat, kumpiin lopus ono — In. Mokomia sanoja ono nimisannoin, laajasannoin, nimensihallissiin ja cislasannoin seas. Otamma vaik sanan kärpäin ja painutamma sen. 50 Yksikkö. Monikko. Ess. kärpäisennä Eks. (kärpäisent) Gen. kärpäisen Akk. kärpäisen Part. kärpäistä III. kärpäisee In. kärpäisees El. kärpäisest All. kärpäiselle Ad. kärpäiseel Abl. kärpäiselt Tr. kärpäiseks Nom. kärpäin kärpäiset kärpä isiin kärpäiset kärpäisiä käirpäisii kärpäisiis kärpäisist kärpäisille kärpäisiil kärpäisilt kärpäisiks kärpäisinnä (kärpäisint) Täst tablitsast möö näämmä jot sanan pohja kaikiis yksikön painutossihois ono kärpäise (partitivas kärpäis-). Painutossiha ono tekahunt sanan pohjast plys painutossihan loppu. (kärpäise-n, kärpäise-e, kärpäise-st, kärpäise-ks, j. n. e.) Monikoos kera möö voimma löytää sanan pohjan. Seel se ono kärpäisi-, vaa nominativas ja akkusativas ono kärpäise-. Kärpäisi— formaas loppu i ono monikon tuntomerkki, kumpa liittyi sananpohjaa ja on kaikiis padezois näyttämääs monilukkua, monikkoa. Tätä i-tä möö emmä nää vaa kahes painutossihas: nomi - nativa s ja partitivas . Mut näis painutossihois vet monikon tuntomerkki onokii toin, ono t, ja senperäst näis sihois oleviin sannoin pohja ei muutu, ei saa lisäks i-tä, kumman näämmä kaikiis toisiis monikon padezois. A painutossihhoin loput ollaa samat yksiköös i monikoos. Samal viisii ku kärpäin, painuttaijaat kaik-in loppuiset sanat. Nimisanoja: E s i m.: nain, hepoin, kimalain, mehiläin, muurahain, lintuin, tytökkäin, mancikkain, mussikkain j. n. e. Laajasanoja: puin, rautain, kultain, kivviin, teräksiin, vaskiin, kartain, savviin, lautain, keltain, punain, rohoin j. n. e. Cislasanoja: ensimäin, toin. Nimensihallisia: miltain, kumpain. 4* 51 § 2. -s loppuisiin nimmiin painutos. Nominoja, kumpiin lopus nominativas ono -s. ono mont eri laajaa ja neet painuttaijaat eri viisii. Esimerkiks otamma sanat: patsas, petos, ja nooruus. Kaik neet sanat loppuut s-äänee. Mut, jos otamma neet sanat genetivas, ni saamma format: patsaan (patsahan), petoksen, nooruen. Näämmä, jot sanan loput genetivas ollaa jo erilaajaiset. Otamma ja painutamma sanan patsas. Yksikkö. Monikk o Nom. patsas patsaat Gen. patsaan patsain Akk. patsaan patsaat Part. patsasta patsaita III. patsaasse patsaisse In. patsaas patsais El. patsaast patsaist All. patsaalle patsaille Ad. patsaal patsail Abl. patsaalt patsailt Tr. patsaaks patsaiks Ess. patsaanna patsainna Eks. patsaant patsaint Sanan pohja tämän sanan yksikköformaas ono palsaa-, krome nominativaa ja partitivaa, kummiis pohja ono patsas. Monikoos sanan pohja ono patsai-, krome nominativaa ja akkusativaa. Kaikiis painutossihois, kummiis sanan pohjaas ono pitkä vokala, patsaa-, t ä m ä pitk ä vokal a pittä ä kirjutk - see s merkit ä kahe l bukvaal . Monikoos taas pitkää vokalaa ei oo, sentää ku pitän vokalan otsaa ono tult monikon tuntomerkki i ja pitkä vokala ono laatihunt sil viisii diftongaks (patsai-). Pitkä vokala sanan yksikköforman pohjan otsaas ono tekahunt vanhemmast sanaformast, kummaas tätä pitkää vokalaa ei olt. Tämä forma ono veel i nytkii Soikkolan dialektaas. Jos painutamma saman sanan patsas Soikkolan viisii, ni saamma mokoman tablitsan. 52 Yk sikkö . Monikko . Nom. patsas patsahat (patsaat) Gen. patsahan patsahiin Akk. patsahan patsahat Part. pasasta patsahia 111. patsahasse patsahisse In. patsahaas patsahiis El. patsahast patsahist All. patsahalle patsahille Ad. patsahaal patsahiil Abl. patsahalt patsahilt Tr. patsahaks patsahiks Ess. patsahaan patsahiin Eks. patsahant patsahint. Yksikön painutossihois patsas sanan pohja täs ono patsaha- (krome nominativaa ja partitivaa), monikoos sanan pohja ono patsahi- (krome nominativaa ja akkusativaa). Näist patsaha-]a patsahi- formist tultii prostoimmat format,— kummat ollaa Laukaal—patsaa-ja patsai-sanan sisäisen h-n hävviimisen peräst. Ku hävis h kahen a-n välist, ni neet joutuivat rinnatikkoo ja niin tekahui pitkä vokala, kumpa näis formiis i ono Laukaan dialektaas ja kumpa pitiää merkitä kahel bukvaal. Samal viisii tekahui monikon diftonga: ku h, a-n ja i-n välist hävis, ni tuli diftonga ai. Kirjakeelee, keelen normaks, pittää ottaa prostoimp forma ja prostoimp ono ylempään annettu Laukaan forma, kummaas ei oo h-ta kahen vokalan välis. Tämä h kahen vokalan välis i Soikkolaas ei oo joka painutossihas. Esimerkiks, jos otamma monikon nominativan, ni jo saotaa tihtimpää patsaat, eikä patsahat. Tähä painutostiippaa kuuluut sanat, kumpiin lopus, ono s ja kummat ollaa predmettoin muist sanaformist veittämättömiä nimmiä. Esim.: patsas, kerves, tanvas, seiväs, taivas, nagris, kangas. Tähä painutossihhaa, padezaa, veel kuuluu t laajasa - nat , adjektivat , kummiil ollaa lopus — käs tali kas, tali -as. Esim. : leiväkäs, rahakas, kalakas, liivakas, savekas. kivekäs, haarikas, iäkäs ahas, kitsas. 53 -kas, -käs loppuisiin sannoin painutoksees pittää muistaa vahvan ja slaaboin steeppenin vaihtiimista. Otamma esimerkiks, sanan kalakas ja painutamma tämän sanan: Yksikkö. Monikko . Nom. kalakas kalakkaat Gen. kalakkaan kalakkain Akk. kalakkaan kalakkaat Part. kalakasta; kalakkaita III. kalakkaasse kalakkaisse In. kalakkaas kalakkais EL kalakkaast kalakkaist All. kalakkaalle kalakkaille Ad. kalakkaal kalakkail Abl. kalakkaalt kalakkailt Tr. kalakkaaks kalakkaiks Ess. kalakkaanna kalakkainna Eks. kalakkaant kalakkaint. Yksiköös sanan pohja ono kalakkaa-, monikoos se ono kalakkai- (krome jo tiijettyjä painutossihoja). Möö näämmä, jot yhen k-n sihalle, kumpa ono nominativa formaas (kalakas), painutossihhoin pohjaa tulloo geminatta kk (kalakkkaan). Jos muissamma steeppenivaihtiimisen praaviloita, ni tiijemmä, jot vahva steeppeni (kk) ono ain silloin, kons sloga ono auki, slaaboi steeppeni (k) silloin, kons sloga ono kiin. Formaas kalakas meil ono slaaboi steeppeni, sentää ku viimäin sloga—kas ono salvattu ja praavilan mukkaa siin i ono yks k. Minen peräst siis toisiis painutossihois ono ja pittää olla geminatta kk, jos i seel slogat ollaa kaik kiin, niku esimerkiks, vaik genetivas ka-j-lak-f-kaan. Tämän kysymyksen toimittaa Soikkolan forma. Soikkolaas, niku tiijemmä, laajasanat kalakas, liivakas, iäkäs j. n. е.,— kaik -kas ja käs-loppuiset—painuttaijaat toiseel viisii. Otamma saman sanan kalakas. Yksikkö. Monikko. Nom. kalakas kalakkahat Gen. kalakkahan kalakkahhiin Akk. kalakkahan kalakkahat Part. kalakasta kalakkahhia Illat. kalakkahasse kalakkahisse 54 • In. kalakkahas kalakkahis El. kalakkahast kalakkahist All. kalakkahalle kalakkahille Ad. kalakkahal kalakkahil Abl. kalakkahalt kalakkahilt Tr. kalakkahaks kalakkahiks Ess. kalakkahhaan kalakkahhiin Eks. kalakkahhant kalakkahhint Yksikköforman pohja ono täs kalakkaha-, monikkoforman pohja ono kalakkain-, (niku formiis patsaha- ja patsahi-). Täs formaas geminatta kk, siis vahva steeppeni, ono sentää, ku sloga ka, kumman ees ono vaihtiimisen allain konsonantta k, ono auki (ka- lak- ka- lian). Sama ono i toisiis painutossihois, kummiis pohja ono kalakkaha tali kalakkahil. Sloga ono auki, sentää ono vahva steeppeni kk, (ka-lakka han), ku sloga ono kiin (ka-la-kas), ni ono yks k, ono slaaboi steeppeni. n-n hävviimiin vokaloin välist, yhisti kaks sloggaa yhtee ja toin näist slogist oli kiin (ka- lak- ka- (h)an). Mut vaik sloga i ono salvattu, aintakkii geminatta ei vaihtiist yhtee konsonanttaa, ja sil viisii möö saimma forman kalakkaan, kus ono kahel bukvaal merkittävä geminatta. Otamma toisen tiipan s-loppuisia sannoja. Jos patsas genetivas antaa patsaan (patsahan), ni petos antaa forman petoksen. Painutamma tämän sanan. Yksikkö. Monikko. Nom. petos petokset Gen. petoksen petoksiin Akk. petoksen petokset Part petosta petoksia Illat. petoksee petoksii In. petoksees petoksiis Ei. petoksest petoksist All. petokselle petoksille Ad. petokseel petoksiil Abl. petokselt petoksilt Tr. petokseks petoksiks Ess. petoksenna petoksinna Eks. petoksent petoksint. 55 Täs painutoksees

! yksikköformaas pohja ono petokselt senen mukkaa i monikkoformaas pohja ono petoksi-, Vaa

yksikön nominativas ja partitivas ono toin pohja (petos-). Sannoin pohjaa toisiis painutossihois tulloo uus ääni k (petokse), kumpaa nominativas ei oo. Senen peräst /»efos-tiippaiset sanat laatiit oman painutoksen, kumman mukkaa painuttaijaat s-loppuiset sanat, kummat ollaa laatihusseet, ollaa veitettyjä toisis t gram - matisis t formist , tekosanoist , ja kummat ollaa nimisannoja. Esim.: pettää — petos petellä — pettelös kyntää — kynnös toimittaa — toimitos parentaa — parennos harottaa — harotus syventää — syvennös j. n. e. Tähä tiippaa kuuluut veel monikkaat sanat, kummat evät oo veitetty tekosanoist, niku varis, jänis, ilves j. n. е., mut näitä mokomia sanoja ei oo paljo. Otamma nyt kolmannen tiipan s-loppuisia sanoja. Ylempäisen tiipan sanat, niku näimmä, ollaa veitettyjä tekosanoist, krome monikkaita iskljucenjoja. Mut sannoja voip veittää i toisist formist. Nimisannoja voip veittää i laaja - sanoist , niku laajasannoja nimisanoist. Näil laajasannoist veitetyil sanoil ono oma merkitös, niil ono oma semantikka. Jos, esimerkiks, otamma sanan vanha, kumpa ono laajasana, ni näämmä, jot siint voip veittää nimisanan vanhus. Jos vanha näyttää mitä ikkee omintusta, mitä ikkee kacestvaa, kumpa ono läkkäämisen alaiseel predmetaal, ni veitetyyl sanal vanhus ono jo toin merkitös. Se ei oo laajasana, ei oo se i prostoin predmetan nimi, a se ono abstraktisen predmetan, assian nimi. Mokompaa predmettaa, ku vanhus, möö emmä voi tiiystää meijen tuntoorganoil, möö emmä voi sitä mitata, a meijen tiitoo, meelee ono abstraktsian, tuumaamisen, avul tult predstavlenja ja mokompiin predstavlenjoin nimet ollaa kera nimisannoja. Laajasanoist veitetyt nimisanat i ollaa mokompiin abstraktissiin assioin nimmiä, ja näil sanoil ollaa omat tuntomerkit, ja neet sanat ommaa viisii painuttaijaat. 56 Otamma monikkaita näist sanoist niijen sannoin kera,, kummist höö ollaa veitetyt. vanha — vanhus, tuttava—tuttahus, noori — noorus, pitkä — pittuus, korkia — korkehus, lyhyt — lyhhyys, vahva — vahvus, oikia — oikehus, kuiva — kuivus, levviä — levehys, syvä — syvyys, jurma—jurmus j. n. e. Möö näämmä, jot näijen sannoin lopus ollaa -us tali -ys, tali -uus ja -yys. Painutamma sanan oikehus. Yksikkö. Monikko . Nom. oikehus oikehuet Gen. oikehuen oiKehuksiin Akk. oikehuen oikehuet Part. oikehutta oikehuksia 111. oikehuee oikehuksii In. oikehues oikehuksis El. oikehuest oikehuksist All. oikehuelle oikehuksille Ad. oikehuel oikehuksil Abl. oikehuelt oikehuksilt Tr. oikehueks oikehuksiks Ess oikehuenna oikehuksinna Eks. oikehuent oikehuksint. Yksikön painutossihois sanan pohja ono oikehue-, krome nominativaa ja partitivaa. Monikon painutossihois taas ono jo toin pohja — samanlaajain ku /?efos-tiippaisiin sannoin pohja — oikehuksi-, krome nominativaa ja akkusativaa. Sil viisii näil sanoil yksiköös ono yks painutos, a monikoos ono toin painutos. Mut tihtii näil sanoil ensikää ei oo monikkoa. Jos otamma sanan vanhus, noorus, lapsus, köyhys j. n. е., kummat •kaik ollaa abstraktissiin assioin nimmiä, ni näämmä, jot näil sanoil monikkoa ei oo, sentää ku emmä voi sannoa vanhuet, nooruet, köyhyet. Näijen oikehustiippaisiin sannoin viimäisees slogas voip olla i pitkä vokala. Kaksslogaisiis sanois niku vanhus, köyhys, noorus, kuivus ennen loppua s- ono poolipitkä vokala, kumpaa möö kirjutoksees emmä merkitse kahel bukvaal. Tämä poolipittuus rippuu sanan ensimäisest slogast. Jos sanan ensimäin sloga ono rankka, jos se loppuu konsonanttaa, tali ono siin pitkä vokala tali diftonga, ni sanan viimäin, toin sloga onno kera poolipitkä tali pitkä. Täi 57 viisii ono assia kaikiis annetuis sanois — vanhus, noorus, köyhys j. n. e. Mut poolipittuutta möö kirjutoksees, niku jo oli saottu, täs emmä merkitse. Mut jos kaksslogaisen oikehustiippaisen sanan sises ono geminatta, niku sanois pittuus, syvvyys, hyvvyys, ni silloin toisen slogan vokalan pittuus tulloo niin suureks, jot se pittää jo i kirjutoksees merkitä. Koltslogaisiis sanois (oikehus, levehys, korkehus j. n. e.) ain ono lyhyt u tali у kolmannees slogas. Sil viisii kaksslogaisiis oj'£eA«s-tiippaisiis sanois, jos sanan sises ono geminatta, toisee sloggaa pittää kirjuttaa kaks vokalaa (uu tali yy) syvvyys, pittuus), jos geminattaa ei oo, ni pittää kirjuttaa yks u tali у (jurmus, vanhus j. n. е.). § 3. a-loppuisiin nimmiin painutos. a-loppuisiil sanoil ono kaks painutosta. Esimerkiks, jos otamma kaks a-loppuista sannaa kana ja koira, ni monikon genetivas nälst sanoist saamma format kannoin ja koiriin. Sil viisii loput, sannoin toiset slogat, monikon genetivas ollaa erilaajaiset. Katsomma enstää ensimäisen sanan kana: Yksikkö. Monikko. Nom. kana kanat Gen. kanan kannoin Akk. kanan kanat Part. kannaa kannoja 111. kannaa kannoi In. kanas kanois El. kanast kanoist All. kanalle kanoille Ad. kanal kanoil Abl. kanalt kanoilt Tr. kanaks kanoiks Ess. kananna kanoinna Eks. kanant kanoint Yksiköös sanan pohja ono kana-, monikoos ono kanoi-, Täs sanas, niku näämmä kaikiis painutossihois ono yks pohja. Nominativas niku i akkusativasii ono sama pohja ku toisiis painutossihois. Mut pohjan loppuääni a monikoos, ku siihen liittyy veel monikon tuntomerkki i, muuttuu o-ks ja niin saamma diftongan oi (kannoin). 58 Täi viisii painuttaijaat (saavat monikon pohjaa a-n sihalle oi): a) a-loppuiset kakslogaise t sanat, kummiis ensimäisees slogas ono a, i, e. Esim. adra, kagra, saahka, haara, paikka, liiva, sika, iikka, kirja, leuka, neegla, seegla, velka. b) Monislogaise t a-loppuiset sanat. Esim: lusikka, harakka, kattila, kolhoza, sovhoza, traktora, hallia, sorria. Otamma nyt painutettavaks sanan koira, kumpa kera loppuu a-äänee, mut ei jovvu kuhunkaa ylempään annettuu gruppaa, sentää ku siin ensimäisees slogas ono o. Yksikkö. Monikko . Nom. koira koirat Gen. koiran koiriin Akk. koiran koirat Part. koiraa koiria III. koiraa koirii In. koiraas koiriis EL koirast koirist All. koiralle koirille Ad. koiraal koiriil Abl. koiralt koirilt Tr. koiraks koiriks Ess. koiranna koirinna Eks. koirant koirint. Täi sanal kera ono vaa yks pohja kaikiis yksikön painutossihois. Yksiköös pohja ono koira-, monikoos se ono koiri- (a hävis pois, ku pohjan loppuu liittyi monikon tuntomerkkii i). Tähä painutosgruppaa, tali tiippaa, kuuluut -a ja -ä loppuiset sanat: a) kaksslogaiset , kummiis ensimäisees slogas ono o, u. E s i m.: kuva, kova, koira, kuiva, oksa, orla, kura, tuura. b) Kaik a-loppuiset sanat, (kummiis sil viisii vokala harmonian praavilanm mukkaa voip ensimäisiis slogis olla vaa ä, 6, y, i, e). Esim.: kerä, päivä, kämärä, petäjä, härkä, selkä, kylä, metsä j. n. e. 59 § 4. o- u- y-loppuisiin nimmiin painutos. o-, u-, y-loppuiset sanat painuttaijaat eri viisii, niil kera ono oma painutos. Yksiköös tämä painutos ono prostoimp, mut monikoos, kus Soikkolan ja Laukaan painutoksen välil ono jo ero, se ono vähä slooznoimp. Otamma enstää prostoimman painutoksen. Painutamma sanan koivu: Yksikkö. M o n i k k o 1. Monikko II. Nom. koivu koivut koivut Gen. koivun koivuin koivuloin Akk. koivun koivut koivut Part. koivua koivuja koivuloja III. koivuu koivuihe koivuloihe In. koivuus koivuis koivulois El. koivust koivuist koivuloist All. koivulle koivuille koivuloille Ad. koivuul koivuil koivuloil Abl. koivult koivuilt koivuloilt Tr. koivuks koivuiks koivuloiks Ess. koivunna koivuinna koivuloinna Eks. koivunt koivuint koivuloint. Monikko I puuttuu Laukaal (krome illativan formaa koivuihe, kumpaa Laukaal vastajaa koivuiss, monikko II ono taas Soikkolan forma. Yksiköös sanan pohjanna ono koivu-, ja, niku näämmä, täs painutoksees ono kaikiis sihois yks pohja. Monikkoformiis taas ono kaks pohjaa. Monikoos I pohjanna ono koivul-, monikoos II pohjanna ono koivuloi-. Sil viisii monikon II pohjas ono erilaajain monikon tuntomerkki -loi-, kumpaa Laukaan pooleel ei oo. Kirjakeelen normaks piti ottaa neet molommat annetut monikkoformat. Näist formist prostoimp ono Laukaan forma. Jos Soikkolan formast esimerkiks, möö jätämmä pois -lo- (i-n jätämmä, niku monikon tuntomerkin), ni möö i saamma Laukaan forman. Mut Soikktoas tämä -lo- sanan osa ono niin vahvast kaikiis tämän tiippaisiis sanois (o- uy-loppuisiis), jot sitä kirjakeelest pois ei voi jättää, a pittää kirjutoksee se lakata paikallee. Laukaal tämä -lo- sanan osa ono taas niin veeras ja arvaamatoin, jot tehä tämä -lo60 forman kirjutos praavilaks kera ei saa. Sentää kirjakeelen pittää pittiissä näitä kumpaakii paralleliformaa. Ylempään annetun painutoksen mukkaa painuttaijaat, niku oli saottu, kaik sanat, kumpiin lopus ono o, u, y, es i m: talo, palo, halko, mekko, lekko, lintu, kiuru, laulu, turu, karhu, syksy, tykky, mytty j. n. e. Soikkolaas ono gruppa sannoja, kumpiin lopus, o-n peräst ono i. Esim. : kukkoi, Ivoi, repoi, Odoi, Pedoi j. n. e. Tämä i puuttuu vaa yksikön painutossihois, monikkoformiis sitä ei oo, krome nominativaa ja akkusativaa (kukkoja, kukkoloihe, kukkoloin j. n. е.). Tämä kukkoi, repoi forma ono Soikkolan dialektan vanha forma, kumpa jo alkaa keelest paikoittee hävitä pois ja kumpa enemmän pittiijää vanhemman väen keelees. Ei Soikkolaaskaa kaikiis tämän tiippaisiis sanois oo tätä i-tä lopus. Esim. sanat mato, pero, koivu j. n. e. ollaa ilman i-tä. Mut erinimis, inhimissiin nimis tämä -i puuttuu tihimpää (Ivoi, Pedoi, Mikoi, Paavoi, Odoi, Maattoi j. n. е.). Kirjakeelen normaan neet annetut format evät voi olla, ku kerta i Soikkolaas -i ei kaikiis samantiippaisiis sanois puutu, a Laukaal tätä i-tä ei oo. Mut erinimis sen voip kirjuttaa, jos kerta nimet ain kirjutettaa sil viisii kuin neet i saotaa. i-loppuisiin sannoin painutos Laukaal i Soikkolaas kera ono erilaajain. Mut kaik i-loppuiset sanat i samas dialektaas evät painu yhel viisii. Sentää möö katsomma enstää erilaajaisen painutoksen viimeeks mainitut tapahokset. Jos möö otamma sanan lehti ja vahti ja painutamme neet Soikkolan viisii, ni saamma tablitsan: § 5. i-loppuisiin nimmiin painutos. Yksikkö. Monikko. Nom. lehti vahti Gen. lehen vahin Akk. lehen vahin Part. lehteä vahtia III. lehtee vahtii In. lehes vahis El. lehest vahist lehet vahit lehtilöin vahtiloin lehet vahit lehtilöjä vahtiloja lehtilöihe vahtiloihe lehtilöis vahtilois lehtilöist vahtiloist •61 All. lehelie' vahille lehtilöille vahtiloille Ad. lehel vahil lehtilöil vahtiloil Abl. lehelt vahilt lehtilöilt vahtiloilt Tr. leheks vahiks lehtilöiks vahtiloiks Ess. lehtennä vahtinna lehtilöinnä vahtiloinna Eks. lehtent vahtint lehtilöint vahtiloint. Monikoos, niku näämmä, ono samanlaajain painutos, pohjanna ono forma lehtilö- vahtilo-, Mut yksiköös näil sanoil ollaa jo eri pohjat. Sanal lehti pohjanna ono lehte- (vahva st.), lehe- (sl. st.), sanal vahti taas pohjanna ono vahti- (vahv. st.), vahi- (sl. st.). Näijen sannoin pohjat ollaa erilaajaiset, vaik nominativas molempiin sannoin lopus ono i. Yhen sanan pohjan lopus ono e, {lehte, lehe), toisen sanan pohjan lopus ono i {vahti-, vahi-). Mittää formaalista tuntomerkkiä, minen mukkaa vois tiitää mil viisii yksiköös painuttaijaa i-loppuin sana, näil sanoil ei oo, niku se näkkyy jo i annetuist esimerkkilöist. Mut istorian annettuin mukkaa voip sannoa' jot vanhemmiis sanois, kummat keelees oltii ennen määrättyä aikaepohaa, kummat ollaa varraisemman stadian sanoja, niku kivi, käsi, tuli, veitsi hiili, vesi, suksi, jälki, hirvi, lohi, kurki, hanhi, keel, huuli, poski, sormi, tuuli, saari,länsi, tyyni j. n. e.— pohjan lopus ono -e (kiven, käen, tulen j. n. е.). Niis sanois taas, kummat tultii tali laatihuit keelees mööhempännä aikanna, ja kummat kuvattaat mööhäisemmän ajan tehnikkaa ja sotsialjnoita olloa niku ruuti, risti,pappi, masti, seili, speili, trenki, talli, klasi, paperi j. n. e.—pohjan otsaas ono -i {ruuin, rissin, seilin, trengin, klasin j. n. e.) Tämä ono yhteisennä praavilanna, mut täst ono i iskljucenjoja, kummiil praktikaas ei oo merkitostä. Täs möö oomma katsoneet Soikkolan painutoksen, kumpa kera ono kirjakeelen normanna. Laukaan pooleel ollaa täs painutoksees samat javlenjat, i-loppuiset sanat kera seel painuttaijaat samal viisii—vaa se ero ono, jot Laukaal monikkoformaas ei oo sananossaa -lo-, lö niku i- o- u- yloppuisiis sanois. Ono gruppa Hoppuisia sanoja kumpiis painutos vähä erittäijää toisist i-loppuisist sanoist. Näitä sannoja ollaa -si loppuiset sanat — käsi, susi, vesi, sysi, mesi, orsi, parsi, varsi, hersi (ors, pars, vars, hers) ). n. e. 62 Katsomma näijen painutostablitsan: Yksikkö. Monikko. Nom. vesi orsi veet orret Gen. veen orren vessiin orsiin Akk. veen orren veet orret Part. vettä ortta vessiä orsia III. vettee ortee vessii orsii In. vees orrees vesis orsiis El. veest orrest vesist orsist All. veelle orrelle vesille orsille Ad. veel orreel vesil orsiil Abl. veelt orrelt vesilt orsilt Tr. veeks orreks vesiks orsiks Ess. vetteennä ortenna vessiinnä orsinna Eks. (vettent ortent) (vessint orsint.) Ääntä s-aa, kumpa ono nominativan lopun ees käsi, kuusi) möö tämän painutoksen padezoist emmä lövvä. Toisiis painutossihois nominativan s-aa vastajaa t {ortta,, vettä, vetteennä). Mut monikoos taas ono sanan pohjaas s (vesis-vessiis,. vesil-vessiil j. n. е.). Näis molompiis tapahuksiis (vesi ja orsi) ono steeppenivaihto sanan pohjaas. Formiis kässiis, vessiil geminatta tekahuu sentää, ku jälkislogas ono pitkä vokala. Tämä forma puuttuu Laukaal. § 6. e-loppuisiin sannoin painutos. e-loppuisiil sanoil kera ono eri painutos Laukaal ja Soikkolaas. Mut täs normaks kirjakeelee ono Otettu prostoimp forma, kumpa puuttuu Laukaal. Katsomma e-loppuisiin sannoin painutosta. Yksikkö. Monikko. Nom. lähe lähteet Gen. lähteen lähtein Akk. lähteen lähteet Part. lähettä lähteitä iu. lähteesse lähteisse In. lähtees lähteis EL lähteest lähteist All. lähteelle lähteille G 3 Ad. lähteel lähteil Abl. lähteelt lähteilt Tr. lähteeks lähteiks Ess. lähteennä lähteinnä Eks. lähteent lähteint. Täs painutoksees yksiköös ono kaks pohjaa: lähe— nominativas ja partitivas ja lähtee — muis painutossihois. Monikon pohja ono lähtei —. Sana lähe ono steeppenivaihtiimisen allain, siin ht vaihtiijaa h-n kera, tai toiseel viisii, siin t hävijää. Jos muissamma steeppenivaihtiimisen praavilan, ni tiijemmä, jot vahva steeppeni ono silloin, kons ono avattu sloga ja slaaboi steeppeni silloin, kons sloga ono kiin (lehti — lehen). Mut jos katsomma nyt meijen painutosta, ni näämma, jot assia meil ono niku toiseel viisii. Täs meil slaaboi steeppeni (lähe) ono avatun slogan ees, ja jos etsimmä vahvan steeppenin, ni lövvämmä sen salvatun slogan eest, niku kaikiis у esikon painutossihois (läh-teen, läh-tees-se, läh-teest ]. n. е.). Tämän javlenjan toimittaa Soikkolan ja Oredezan dialektan format. Vanhaas keelees neet sanat, kummat nyt loppuut e äänee, evät siihe loppuneet, vaa niijen lopus oli h. Soikkolaas tätä h-ta ennää ei oo, mut Oredazal i nytkii läätää h-n kera: veneh, taeh, läheh, pereh, lyheh j. n. e. Sil viisii ennen viimäin sloga sanois lähe, tae, mae j. n. e. oli salvattu ja senen peräst, siin oli slaabooi steeppeni, kumpa ono hoitunt siin nytkii, vaik sanan viimäin ääni -h i ono hävint ja sloga ono jäänt sil viisii avatuks. Nyt jos katsomma, mil viisii neet e-loppuiset sanat painuttaijaat Soikkolaas ja Oredezas, ni saamma tiitää, minen peräst toisiis painutossihois ono vahva steeppeni salvatun slogan ees (lähteen). Oredezal, niku jo ono saottu h ono hoitunt näijen sannoin lopus ja tämä h ääni joutui silviisii i painutosformii, ono hoitunt i painutossihois. Soikkolaas h ono hävint nominativas, kus hää oli sanan viimäin ääni, mut h hoitui toisiis painutossihois, kus hää joutui sanan sissee. Sil viisii Oredezan ja Soikkolan painutos ono laatihunt samanlaajaiseks. Katsomma tätä painutosta. Yksikkö . Monikko . Nom. lähe(h) lähte(he) et Gen. lähtehen lähtehiin •64 Akk. lähtehen lähte(h)et Part. lähettä lähtehiä in. lähtehesse lähtehisse In. lähtehees lähtehiis El. lähtehest lähtehist All. lähtehelle lähtehille Ad. lähteheel lähtehiil Abl. lähtehelt lähtehilt Tr. lähteheks läntehiks Ess. lähtehennä lähtehinnä Eks. lähtehent lähtehint Täs yksiköös ono kaks pohjaa: lähe-ja lähtehe-, monikoos ono lähtehi-. Pohjaas, niku näämmä, ono vahva steeppeni avatun slogan ees (läh-te-hen). Sil viisii näis formiis kaik ono praavilan mukkaa: lä-he (h) — sloga salvattu, slaabooi steeppeni, läh-te-hen — sloga avattu, vahva steeppeni. Mut ku nominativan lopust h hävis, ni sloga tuli avatuks. Ja ku h kahen vokalan välist sanan sisest hävis (lähte(h)(en), niku Laukaal, ni sloga tuli salvatuks, sentää ku kaks e-tä, kummat ennen kuuluit eri sloggii, laatiit pitän vokalan ee-n ja viimaisen salvatun slogan loppu tuli uuvven laatihunneen slogan lopuks. (läh-teen). Tämä muuttumiin näyttää kera, minen peräst kaikiis yksikön painutossihois (krome nominativaa ja partitivaa) ono pitkä ее. Se ono tekahunt kahest e-st, kumpiin välist hävis konsonantta h ja tämä pitkä ее ain merKitää kahel bukvaal. Monikoos tätä pitkää ee-tä ei oo, sentää ku siihe yhen e-n sihalle ono tult monikon tuntomerkki i ja silviisii ono tekahunt diftonga ei, kons hävis niijen välilt h. „ Kirjakeelen normaks ono otettu prostoimp forma, kummaas ei oo h-ääntä, samal viisii ku ennempää katsotuus s-loppuisiin sannoin painutoksees normaks kera ono otettu forma, kummaas h-ta ei oo. (patsas— patsaan, patsaas j. n. e.) Tähä painutoksee kuuluut sanat, kummat loppuut e-äänee, niku lyhe, lähe, pere, vene, tae, mae, kuve, rae, kiire, sae, j. n. e. § 7. -t loppuisiin nimmiin painutos. -t loppuisiil sanoil ono oma painutos. Neet sanat näyttäät peentä predmettaa, se ono peenennyksen tuntomerkki, mut nykykeelees tih tii tätä t ennää ei lueta peenen5 -2234 65 nysmerkiks. Aintakii Soikkolan vanhaas keelees voip löytää forma, niku meryt, kivyt j. n. e. Saman formaisia ollaa sanat lyhyt, päivyt, kätyt j. n. e. Näil sanoil ono mokoma painutos. Yksikkö . Monikko . Nom. päivyt päivyet Gen. päivyen päivyein Akk. pävyen päivyet Part. päivyttä päivyeitä III. päivyesse päivyeisse In päivyees päivyeis El. päivyest päivyeist All. jjäjiivyelle päivyeille Ad. päivyeel päivyeil Abl. päivyelt päivyeilt Tr. päivyeks päivyeiks Ess. päivyennä päivyeinnä Eks. päivyent päivyeint Yksiköös täi sanal ono kaks pohjaa, päivyt- ja päivye-. Monikon pohja tekahuu yksikön pohjast ja monikon tuntomerkist — päivye-i. § 14. Yksslogaisiin nimmiin painutos. Yksslogaisiil sannoil kera ono oma painutos. Se ono kaikkiis prostoimp painutos, sentää ku yksslogaiset sanat loppuut vokalaa ja niil ono vaa yks pohja, vokalapohja. Yksikkö. Monikko. Nom. maa maat Gen. maan maijen Akk. maan maat Part. maatä maita III. maaha maihe In. maas mais El. maast maist All. maalle maille Ad. maal mail Abl. maalt mailt Tr. maaks maiks Ess. maanna (maan) mainna (main) Eks. maant maint Täi viisii painuttaijaat sanat maa, puu, öö, vöö, töö, suu, luu, soo, pii, tee j. n. e. •66 V. PAINUTOSSIHHOIN GLAVNOIMMAT ERI MERKITÖKSET. 1. Nominativa. Sanan nominativa forma ono predmetan nimi. Se ei näytä predmettoin välisiä otnosenjoja, sentää sil ei voi olla eikä oo miltaistkaa määrättyä loppua. Sanat nominativas voijaa loppua eri vokaloil ja eri konsonantoil ja lopun mukkaa nominativaa ei ain voi tuntia. Esim : harmaa rinnoita toisii formii — koormaa, varmaa]. n. e.) kerves — rinnoita formii — etes, tules j. n. e.) Jos nominativa ei näytä predmettoin välisiä otnosenjoja» ni se ei voi olla i painutossihanna siin merkitöksees, mis ollaa toiset painutossihat. Möö tiijemmä, jot painutossihat sentää i ollaa painutossihoinna, jot neet näyttäät ei vaa predmettoja, ollaa ei vaa niijen nimijä, mut näyttäät i niitä parvees toin toiseen kera, näyttää t predmettoi n välisi ä otnosenjoja . Sentää nominativa toisiin painutossihhoin rääyys i onokii eriksee, sil ono oma merkitös, se ono vaa predmetan nimi. Niku oli saottu, nominatival ei oo mittää määrättyä loppua, mut monikoos sil ono lopus tuntomerkki- t. Tämä tuntomerkki ei liity yksikköformaa, vaik, ku katsomma monikkaita sannoja, silt näyttää niku, esim. : kana-kanat, koira-koirat. Monikkoforma tekahuu yksikön pohjast, kumman kerkiärnrnäst saamma genetivast mut vaa genetivan lopun n sihalle tulloo monikon tuntomerkki t. Esim . Nom . .yks. Gen . yks . Nom . mon . kultain — kultaisen — kultaiset rautain — rautaisen — rautaiset petos — petoksen — petokset jätös — jätöksen — jätökset syvvyys — syvvyyen — syvvyyet patsas — patsaan — patsaat kalakas — kalakkaan — kalakkaat j. n. e. 2. Genetiva. Genetiva vastajaa kysymyksee kenen oma? Minen oma?, mut sil ono monta eri merkitöstä. 1) Genetiv a näyttä ä liitsa a tali assiaa , jav - lenjaa , kell e mikä ikkee kuuluu , kene n om a mikä ikk.ee ono . Esim. : Tuuli vei pojan hatun. Tytön ätti mäni merelle. Puna-armian tykit hoitaat sotsialisticeskota synty5* 67 mämaäta. Kolhozan pellot antoivat hyvän tulon. Kissan poika otti kiiti hiiren. Näis esimerkkilöis genetiva näyttää, kelle tali mille kuuluu predmetta, kenen ono predmetta: pojan hattu, tytön ätti, kolhozan pellot, Puna-armian tykit j. n. e. 2) Genetiva näyttää predmettaa, assiaa, javlenjaa, kumpaa kuuluu ja kumman osa ono mainittava riista. Esim.: Tormiil taittui kuusen latva. Pluugan terä tapasi kivvee. Petäjän juuret ollaa syväl. Veli ono kolhozan pravlenjan clena. Aluksen laita oli tervattu. Kengin pohja kului. Pertin katto tehtii ravvast. Näis sanomuksiis genetiva näyttää predmettaa, kumpaa kuuluu, kumman osanna ono mainittu riista, niku esim.: kuuten latva. Latva ei oo eriksee kuusest, se kuuluu kuusee, ono kuusen osanna. Samal viisii i pluugan terä, petäjän juuret, aluksen laita j. n. e. 3). Genetiva näyttää paikkaa, mis predmetta, assia, javlenja ono. Esim.: Ustj-Luugan zavodaas sahataa lautoja. Leningradan portuus ono ain paljo laivoja. Siberin metsist saavvaa рщтпаа. Uralan mäkilöist kaivetaa rautaa. Viistinan skouluu tootii patefona. Mäkkylän skouluu laahitaa radio. 4). Genetiva näyttää, kust, milt paikalt mitä ikkää predmetta, assia, javlenja ono, kus se ono tapahtunt. Esim. Frantsian revolutsia, Ispanian kansanfrontta, Ukrainan vehnä, Siberin voi, Murmannin treska, Karjalan metsä, Donbassan hiili, Bakun nefti, Aldanin kulta, Laukaan lohi, Scikkolan hailit. Näis kaikiis esimerklcilöis genetiva näyttää paikkaa, kust riissat ollaa saautettu, kus assiat ollaa tapahtuneet. 5). Genetiva näyttää minen ikkee predmetan, riissan, produktan tekijää tali aloittaijaa. Esim.: Miä kysyin bibliotekast Tolstoin „Sottaa ja rauhaa". Meijen lukuperttii tootii Leninan kirjat. Oppilaps bsti Puskinan stihotvorenjakirjat. Kazantsevan tormoza kerkiästpiättää poojezdan. Maksiman pulemetta ono asunna mones armiaas. Stahanovan töömetodit voittaat i kalaindustrias. Joka kulttuurainmihisen pittää lukkia Stalinan kirjat. •68 Näis sanomuksiis oleva genetiva ei näytä kelle kuuluu predmetta, a näyttää, ken predmetan teki, tali pani alkuu. Leninan kirja voip olla i miun, i kenen ikkee toisen, sentää ku miä tali ken ikkee toin sen ossimma, mut Lenin ono senen kirjan avtora, tekijä. 6) Genetiva näyttää liitsaa tali assiaa, kummast lähtöö mikä ikkee teko, kumpa mitä ikkee tekköö. Esim. Puijen vuhina tormiil kuuluu kyllää saa. Tykin ammukki sirkiääl ilmaal kuuluu ettää. Sisavan laulu ono lusti ja käppiä. Laivalt kuului orkestran soitto. Varraa hoomnikost alkoi motorin puputtammiin. Metsän leikkivopaikaal oli kova kerveen loiskimin, sahhoin puhina, puijen präkinä. Näis sanomuksiis genetiva näyttää predmettaa, subjektaa, kumpa mita ikkee tekköö—puut vuhisoot — puijen vuhine-, tykki ampuu — tykin ammukki; sisava laulaa — sisavan laulu-, orkestra soittaa — orkestran soitto-, kerves loiskaa — kerveen loiskimin j. n. e. 7) Genetiva näyttää teon objektaa. Esim . Nootan veittämiin ono rankkaa töötä. Verkon parennos veep paljo aikaa. Kolhozaas tovvon kylvö jo alkoi. Kalanpyytö toittaa paljo rantaväkkiä. Motorin voitamiin vei koko tunnin aikaa. Kirjan kirjuttammiin on kerkiä assia kirjameehelle. Joen salpaamiin nosti joes veen. Soijen kuivattammiin antaa kolhozoille uutta hyvvää maata. Näis sanomuksiis genetiva näyttää subjektaa, kumpa ono teon al. Esim. verkon parennos. Ei verkko parenna, a verkkoa itsiätä parennettaa. Motorin voitamiin, kirjan kirjuttammiin, joen salpaamiin — kaik neet näyttäät teon al olevaa piedmettaa tali liitsaa, näyttäät objektaa. Subjektagenetiva ja objektagenetiva tihtii puuttJut yhissetyis sanois. Meijen esimerkkilöis jo oli mokoma sana — kalanpyytö. Veel esimerkkilöjä: maanteko, karjanpito, metsänleikkaaja. 8)' Genetiva näyttää predmettaa, assiaa, kelle tali mille kuuluu pääsanal merkitty kacestva tali olo. •69 Esim.: Värskin hailin maku ono hyvä. Hepoisen voima rippuu hepoisen toitust. Laivan hodu pittiijää laivan formast. Metsän korkehus päivyen pooleiseel paltiil oli hyvä. Meren syvvyys seilaamiselle paljo merkitsöö. Toitun vähhyys aijaa karhun talveks pessää. Mees oli viijenkymmenän voovven ikkäin. Hersi oli kymmenän metran pitukkain. Kivi ali koin suurukkain. Näis sanomuksiis genetiva näyttää predmettaa, kelle kuuluu mikä ikkee kacestva tali olo — hepoisen voima, toitun vähhyys, metran pitukkain, j. n. e. 9) Genetiva näyttää paikan nimmiä yhes sammaa paikkaa merkitsevän yhteisnimen kera. Esim.: Laukaan joki virtajaa Suomen zalivaa. Oussinmäen kylä ono mäen pääl. Leningrdan linna ono Nevan rannaal. Pärspään kylä ono meren rannaal. Soikkolan kylä ono Kingiseppin raijonaas. Uuskylä ono Kuzemkinan selsovetis. Izorat elläät Leningradin oblastiis. Karjalan respublikas ono paljo metsää.l Izoran keelees genetivat, kummat näyttäät paikkaa, niku paikan genetiva, alkuperän genetiva, nimmiä näyttävä genetiva— tihtii ollaa siin positsias, mikä vennäen keelees ono laajasanal. Esim.: Suomen saaret ollaa läntee päin meijen rannast, Miä katselin Saksan kirjaa. Donan hiili pallaa tuhansiis topkiis. Qmmervaldin konferentsiaas läättii vassoin imperialisticeskoita sottaa. Vennäen keeleel läkäjäät kymmenät miljonat inmihissiä. Oktjabrin revolutsia antoi vallan töötäteköville massoille. Stalinan rauhanpolitikka laatii pohjan SSSR-n ekonomiceskoille ja politiceskoille kasvulle. 10) Genetiva veel näyttää predmettaa, assiaa, kenen tali minen pittää mitä ikkee lehä. Silloin genetiva ain ono sanomuksees „pittää" tekosanan kera. E s i m.: Miun pittää mäntiä tööhö. Pojan hoomukseel pittää männä § koulun. Meehiin talveel pittää männä merelle. Motorin pittää olla orlinkiis hoomukseel. 3. Akkusativa. Akkusativa näyttää predmettaa, assiaa, javlenjaa, kumpa ono teon al, kumpa ono teon objektanna. Se ono objektasiha ja vaa senen merkitöksen mukkaa möö voimma 70 erroittaa akkusativan genetivast, kummaal ono sama forma, niku i akkusatival. Yksiköö s genetiva l j a akkusativa l on o sam a forma , monikoo s akkusativa l taa s on o nominativa n forma . Sentää voimma sannoa, jot akku - sativa l ei o o omma a erityist ä tuntomerkkiä . Painutoksees yksiköös meil oli vaa yks akkusativa, akkusativa yhes formaas, genetivan formain akkusativa. Krome tätä akkusativaa akkusativamerkitöksees yksiköös voip olla nominativa, kummaal siis nykykeelees määrätyis positsiois ono akkusativan funktsia. Esim. : Miä annoin kirjan pojalle. Pittää antaa kirja pojalle. Anna kirja pojalle. Kirja annetaa pojalle. Nominativaformain akkusativa puuttuu keelees harvempaaSe ono sanomuksees pittä ä tekosanan yhtehyes. (,Pittää antaa kirja, pittää leikata puu, pittää ostaa pluuga j. n. e.) Se puuttuu n. s. käskyforman yhtehyes. (Anna kirja! Ossa pluuga! Parenna verkko! Leikkaa puu! Ammu sakkeli! Ota kiin kala! Pravita silta!) Se puuttuu n. s. liitsaamääräämättömiin tekosannoin yhtehyes. (Meil praavitettaa silta. Meil tervataa alus. Kolhozaa tuuvvaa traktora. Brigadalle annetaa motori). 4. Partitiva. 1) Partitival kera ono objektamerkitös. Se näyttää predmettaa, assiaa, javlenjaa, kumpa ono teon al, näyttää objektaa, mut senen ja akkusativan välil ono ero. Silloin ku akkusativa näyttää koko objektaa (leikkasin puun, luin kirjan, parensin verkon), partitiva näyttää vaa ossaa täst objektast (leikkasin puuta, luin kirjaa, parensin verkkoa), näyttää, jot teon al ono vaa osa objektast. Esim.: Miä egle kirjutin kirjaa. Motorista puhasti motoria. Pionera luki seinägazettia. Kolhoznikka kynsi peltoa. Samal aikaa, ku partitiva näyttää vaa objektan ossaa, $e näyttää i tekkoa, kumpa ei oo lopetettu. Akkusativa taas näyttäjees koko objektaa, näyttää i teon, kumpa ono lopetettu. Miä kirjutin kirjan, — objekta ono akkusativas, teko ono lopetettu, ja miä kirjutin kirjaa — objekta ono partitivas, teko ei oo lopetettu (sanomuksen toisist sanoist ei näy, onokse teko lopetettu tali ei). Silviisiii lopetettu ja •71 lopettamatoin teko näytetää objektasihoil — akkusatival ja partitival. 2) Partiliva voip näyttää i olijaa, subjektaa, mut silloin hää ei näytä koko subjektaa. Esim. : §kaapiis oli leipää ja lihhaa. Lavkois ono kangasta. Kolhozaal ono paljo maata. Oli leipää, ono kallaa, leenöö töölä,—kaikiis näis sanomuksiis partitiva näyttää predmettaa, assiaa—ken ono ? mik ä ono ? mut ei koko predmettaa tai assiaa, a vaa ossaa niist. Ei kaik leipä oo, a ono leipää, t. v. osa mist ikkee leiväst, osa materialast. Ono töötä — ono ei kaik töö a miltain ikkee määrä töötä. Näis tapahoksiis subjekla ei vastaa ennää kysymyksee ken? mikä?, a ketä ono? mitä ono? Sanat, kummat ollaa materialan nimijä, tihtii partitivas ollaa osasubjektanna. E s i m.: Uralaal ono rautaa. Kavkazaas ono neftiä. Ukrainaas ono leipää. Siberiis ono metsää. Altajaal ono kultaa. Donal ono hiiltä j. n. e. 3) Partitiva näyttää rinnoitusta, näyttää sitä predmettaa, kuhu rinnoitettaa toista predmettaa. Silloin partitiva puuttuu n. s. rinnoitussteeppenin ees tali peräs. Esim.: Miä oon häntä nooremp. Tämä koti ono suuremp toota. Se koivu kasvaa korkiammaks tätä puuta. Meijen meri ono matalamp Mustaa mertä. Meijen uus motori ono paremp sitä, kumman möö möimmä. 4) Partitiva näyttää mittaa ja se vastajaa kysymyksii kuin pitkä?-levviä?-syvä?-paksu?-korkia? Esim. : Vene ono kymmenää metraa pitkä. Joki ono SO-nää metraa levviä. Kirja ono 3 santimetraa paksu j. n. e. Tätä partitivaa kutsutaa mitan partitivaks. 5) Partitiva näyttää luettuja predmettoja. Toiseel viisii, partitivas ollaa predmettoin nimet, jos predmettoin määrää näyttää cislasana. Esim.: Karjaas oli 65 lehmää. Meijen kolhozaas ono '28 talohusta. $kouluus ono 48 oppilasta. Meijen kolhozaa ossettii monta uutta venettä. Laivaas oli 3 trubbaa. Krome näitä merkitöksiä partitival ono veel i monikkaita toisia, mut kaikiis tapahoksiis partitiva vastajaa kysymyksii k e t ä? m i t ä? 72 f . Illativa. 1) Illativa näyttää mänömistä rajoitetun paikan sissee ja raijaa. Esim. : Jänis jooksi metsää. Kala mäni vettee. Laiva uppois merree. Looti puuttui maalii. Lehmät tulivat peltoo, Kirjat pantii fkaappii. Jokkee virtajaa oja. Soo oli peltoo saa. » 2) Illatival merkitää aikaa nykymomentist, mihe ikkee mainittuu aikaa saa. Esim. : Hoomisee päivää saa miä oon tääl. Sentjabrii saa pittää lopettaa töö. Kahtee tunnii saa miä oottelen. 3) Illativa näyttää välitöintä yhtehyttä eri predmettoin välil. Esim.: Paa kengät jalkaa. Hää pani hatun päähä. Panin alaiset kättee. Poika noisi hepoisen selkää. Löin naaglan seinää. Paljtto tuli savvee. 4) Illativa näyttää naznacenjaa, assiaa, mihe mikä ikkee kelpajaa tali ei kelpaa. Esim.: Humalikas tööhö ei kelpaa. Tämä hepoin kyntöä kelpajaa. Oppimissee hää ono liiaks laiska. Kalanpyу - töö hää ono ahkera. 5) Illativa näyttää predmettaa, assiaa, kumman valtaa ken ikkee joutuu. Esim.: Hepoin kooli nälkää. Matrossi kooli sottaa. 1{ьpakka hukkahui lainehisse. Ziivatat jäivät vihmaa. Lamppi sammui ja möö jäimmä pimmiässe. 6) Illativa näyttää rinnoitusta mihe ikkee toisee predmettaa tekosannoin yhtehyes, tulla, vaihtaa, rinnoittaa, olla. Esim. : Poika ono ättihee. Vaihoimma venneen motorii. Ei voi hepoista rinnoittaa traktoraa. 7) Illativa näyttää määrää, mihe mikä ikkää luku noisoo1 . Esim. : Vennein luku meijen rannaas noisoo sattaa. Oppilapsiin luku noisoo viiteekymmenää. 8) Illativa näyttää aikaa, mil ajal ei mittää tapahtunt. Esim.: Monnee päivää miä mittää en kuult. Viitee vootee miä en käynt Laukaal. Neljää päivää miä en saant gazettia. Yi 6. Innessiva. 1) Inessiva näyttää rajoitetun paikan sisäpoolta ja raijaa. Esim.: Pertiis ono paljo väkkiä. Metsääs kasvaa vähä niinipuita. Meijen joes ono paljo kalloja. Soos ono suuret zapasat torfaa. Rannaas ono uus alus. 2) Inessiva näyttää rajoitetun ajan sisäpoolta ja itse raijaa. Esim. : Yhes päivääs miä luin suuren kirjan. Kerran viikoos meil käyp kino. Kahes tmniis miä praavitin motorin. 3) Inessiva näyttää välitointa yhtehytta predmettoin välil. Esim.: Pojal oli hattu pääs. Puut oltii lehes. Meeheel oltii jalas suuret raskaat kengät. Poika istui hepoisen seläs. Sormi ono veres. Hattu oli tervaas. Pää hies meijen piti kiirehtiä. Orava istui puus. 7. Elativa. 1) Elatival ollaa samanlaajaiset merkitökset ku i illatival ja inessival. Se merkitsöö rajoitetust paikast pois mänömistä. E s i m.: Koira tuli metsäst. Aja pois ziivatat pellost. Miä löysin kirja$kaapist vanhan kirjan. Ota merrast kalat. Väki läksi pertist pois. 2) Elativa merkitsöö ajan kulumista määrätyst momentist. Esim.: Päiväst päivää miä oottelin kirjaa. Kolmest tunnist saa miä issun ja luen. Viikost viikkoo vaa ollaa pakkaiset. Männest vooest saa miä en käynt linnaas. Minutist minuttii poojezdan piti tähtiä. 3) Elativa näyttää välittömän yhtehyen loppumista. Esim. : Miä otin seinäst naaglan. Tulija otti hatun pääst ja alaiset käest. Puhassa paltto tervast. Meri puhastui jäist. Orava tokkui puust. 4) Elativa näyttää materialaa, mist mitä ikkee tehhää, tali alkuperrää, mist mikä ikkee tulloo. Esim. : Pertti tehtii hyvist hersist. Täst pojast tulloo inzenera. Villast kuotaa sarka. Hersist sahataa lautoja, propsia ja muuta materialaa. Lavvoist laahittii barakat. Savest tehhää patoja. Tyhjäst mittää et tee. 74 5) Elativa näyttää predmettaa, mikä ono tekömisen, katsomisen objektanna. Esim.: Miä luin Leninast. Miä kuulin suurest palost, kumpa oli naapuri kyläs. Möö kirjutimma seinägazettii sotssorevnovanjast. Jutonpitäjä läkäis meille Oktjabrin revolytsiast ja senen merkitöksest internatsionaljnois revolytsionnois liikkees. Läkkääjä meille toimitti uusist töömetodoist. Sidorovan brigadast läkäjää koko rantove. 6) Elativa näyttää määrättyä kokonaisuutta, kumman osast läätää. Esim.: Ivanov ono koko £koulun oppilapsist kaikkiis hyvä. Poolet kirjoistaa hää antoi bibliotekkaa. Yhen meijen venneist särki tormi. Maijen butkist yks joutui jäijen veetäväks. Paremmist kaloist meil saavvaa lohta, angereita, forelkaa. Suurist elokkaist meijen metsiis ellää hirvi ja karhu. 7) Elativa näyttää aukkoa, uuttua, teetä, minen kautta männöö minen ikkee hodu. Esim.: Katsoin ikkunast. Kolhozan veräjäst ajoi kolt traktoraa. Möö mänimmä ovest sissee. Lintu lensi pois lovest. Egle merel ammuttii tykist. 8) Elativa näyttää predmettaa, kummast pietää kiin. Esim.: Poika piti hepoista ohjaksist. Miä otin velosipedaa ruljast kiin. Enne meil pööritettii molotiikkaa ruckast. Möö veitimmä kövvest, jot se taittui. Ohotnikka otti jänistä käpälist ja pani summaa. 9) Elativa näyttää predmettaa, kummast mitäikkee saavvaa tali maksetaa. Esim.: Hailikilost maksetaa kaks rubljaa. Kolhoznikka hyväst tööst sai preemiän. Motorista benzinast maksoi rahhaa. Paperist ja kirjoist oppilapset maksoivat viistoist rubljaa. 10) Elativa näyttää aikaa, kons mitä tapahtuu. Esim.: Illast möö määmmä pyytöö. Hoomuksest tuli hyvä ilma. Hää ono brigadiranna alkukesäst. Murkinast iltaa saa naiset olivat niittämääs. 8. Allativa. 1) Allativa näyttää predmetan (riissan, assian, javlenjan) joutumista kelle ikkee tali mille ikkee. 75- Esim.: Anna koiralle leipää. Miä annoin pojalle senen kirjan. Tyttö laiitoi kirjan veljällee. Anna opettajalle tämä gazetti. Möö laitoimma tovarif soille kirjoja. Linnut toovat kolhozalle polzia. 2) Allativa näyttää minen ikkee lekömistä kelle tali mille ikkee. Esim.: Pionerat avittivat kolhoznikoille. Hää sanoi miulle, jot hänel tänäpään ei oo aikaa. Meille annettu tiitää, jot pojezda männöö hoomukseel. Miä laahin hänelle kaik valmiiks töötä vart. Poika lupais opettajalle tulla $ koulun mööhästyn.ätä. 3) Allativa näyttää paikalle tulomista tali mänömistä. E si m.: Rbbakka mäni merelle. Kolhoznikat mänivät pellolle niittämää. Jo varraa hoomuksest väki mäni niitylle heinää löömää. Möö määmmä rannalle katsomaa, joks meijen motori ono tult. Pojat mänivät järvelle onkimaa. Tytöt mänivät soolle marjaa. Möö nossimma säkit platformalle. Miä istuisin rahille. Paa tämä kirja kannelle (lavvalle). Täs paikallises merkitöksees allativas voijaa olla neet sanat, kummat ollaa paikkoin nimmiä, niku järvi, meri, ranta, pelto, soo, niitty j. n. е., tali sanat, kummat ollaa niijen predmettoin nimmiä, kummat ollaa tehty tali sluuzivat sitä vart, jot niijen pääl pietää toisia predmettoja, sluuzivat toisiin predmettoin olemist vart. Möö voimma sannoa: mäni merelle, tuli pellolle, jäi niitylle, noisi mäelle, sentää ku neet sanat ollaa paikkoin nimmiä. Möö voimma sannoa: paa parvelle kirja, paa platformalle kiippa, nossa pata kannelle, istuisin rahille j. n. e. sentää, ku neet predmetat: parvi, platforma, kans, rahi — ollaa sitä vart, jot niijen pääi ovat toiset predmetat, pietää toisia predmettoja. Jos otamma toiset predmetat, niku kirja, kuva, veitsi, tuura, hattu j. n. е., kummiil inmihistn käsis ono toin tehtävä, ni niitä möö emmä voi samas merkitöksees painuttaa allatiivaas. Möö emmä, sao: kirjalle, niku saomma rahille, a saomma kirjan päälle, hatun päälle, veitsen päälle, kerveen päälle j. n. e. Se on sentää, jot näil predmetoil ei oo paikallist merkitöstä, neet evät oo toisiin predmettoin niijen pääl olemista vart. 76 Monikkaat sanat, niku kivi, oksa j. n. e. voip painuttaa allativas ja voip olla i painuttamata. Esim.: voip sannoa: lintu istui kivelle i lintu istuis kiven päälle. Paikalliin merkitös allatival ono i silloin, kons se näyttää mänömistä kelle ikkee. E s i m.: Miä tänäpään mään Ivanovalle. Hoomeen määmmä Stepanovalle katsomaa uutta velosipedaa. Määttäks töö tänäpään Mihailovalle? Miun pittää tnännä Grigorjevalle, sentää ku hänel ono se kirja, mitä miä tahoin lukkia. Allativa vaa ono Soikkolan dialektaas. Laukaan keelees allativaa ensikää ei oo, a senen funktsiaa täyttää seel adessiva. E s i m.: ku Soikkolaas läätää: mään merelle, töön pellolle, paan parvelle, platformalle, alasimelle, stoikalle j. n. е., ni Laukaalt lövvämmä mokomat läkkäämisformat: mään merell, töön pelloll, paan parvell, platformall j. n. e. Format merell, pelloll j. n. e. ollaa adessivoja, kummiil ono i allativan merkitös, senen funktsia. Kirjakeeltä vart mukavammat format ollaa Soikkolan, sentää ku neet näyttäät tarkemmast meelen merkitöksen. « 9. Adessiva. 1) Adessiva näyttää ke l tali mil mitä r<kee ono, oli tali leenöö. Esim.: Miul ono hyvä velosipeda. Meijen kolhozaal ono paljo kyntömaata. Udarnoi brigadaal ono motori orlingiis. Meijen sekrettaril ono hyvä maisto. Puna-armiaal ono uus sotatehnikka. Meil ollaa jo uuvvet zavodat kummat antaat masinoja meijen talohutta, meijen stroikkaa, meijen Puna-armiaa vart. Motoristaal oli uus kostjuma. Meijen predsedaatteliil ono Punaisen tähen ordena. 2) Adessiva näyttää paikan tali predmetan päälyst, tali olemista liki predmettaa, silloin, kons ei duumata tämän paikan rajoist. Esim. : Pellool kasvaa kagraa. Katol istuu varis. Väki ono niityyl töös. Meijen brigada oli merel kaks kuuta. •77 Seinääl rippuu tablitsa. Kirjat ollaa parveel. Leipä ja lusikat ollaa jo kanneel. Riiheel oli paljo väkkiä. Mäel kasvaa turpia metsä. Meijen rannaal ono konservazavoda. 3) Adessiva näyttää predmettaa tali sredstvaa, mil mitä ikkee tehhää. Esim. : Uuvveel sahal möö sahasimma suuren petäjän. Kaloja pyyvvetää verkkoloil, noottiil, zakoloil, ryssiil, onkeel. Möö mänimmä Kingiseppii venneel. Velosipedal kiiree pääsöö mänömää. Kolhozois viljat korjataa kambainaal. Tänäpään miä pääsin skouluu hepoiseel. Kerveel lusikkaa et tee. Assiapaperit kirjutettaa perol, a ei krandoffiil. Tätä adessivan merkitöstä saotaa instrumentaaliseks, sentää ku täs adessiva näyttää instrumenttia, kraamia, mil teko tehhää. Tätä instrumentaalista merkitöstä adessival Laukaan pooleel ei oo. Laukaal adessiva ei näytä tekokraamia, a senen sihast tekokraami seel näytetää painutossihal, mitä Soikkolaas ei oo — komitatival . Soikkolan formia — veitseel, kerveel, perol, krando$$iil, verkool, airool, nootaal, tuuraal, kivel, adraal, pluugaal j. n. e. — Laukaal vastajaat format veitsenkä, kerveenkä, peronka, krando$$inka, verkonka, aironka, nootanka, tuuranka, kivenkä, adranka, pluuganka j. n. e. , Täi Laukaan komitatival ono veel i toin merkitös—se näyttää predmettaa, kenen kera teko tapahtuu. Sentää formaal veitsenkä ono kaks merkitöstä. Se merkitsöö i veitseel i veitsen kera. Tuuranka merkitsöö i tuuraal i tuuran kera. Tätä Laukaan pooleel olevaa merkitöstä soikkolaas vastajaa läkkäämysforma veitsen kera, tuuran kera, verkon kera, tovari$$an kera, koiran kera, hepoisen kera. Soikkolan format, niku näämmä, iäs tarkemmast näyttäät meelen soderzanjan, sentää ku eri merkitökset seel näytetää eri formiil (tuuraal, tuuran kera). 4) Adessiva näyttää aikaa, kons mitä tapahtuu. Esim.: Talveel miä mään linnaa. Kesäl meil oltii kovat varit, a syksyyl suuret vihmat. Möö määmmä illaal stantsialle. Päivääl oli meijen. kolhozaas miitinga. Alkupooleel vootta miä olin pyyvvöös. Ööl oli merel kova tormi. Hoomukseel pittää männä verkkoja katsomaa. 78 1С. Ablativa. 1) Ablativa näyttää liitsaa, kummalt predmetta joutuu pois tali kummalt lähtöö mikä ikkee assia. Esim.: Ota pyssy pois lapsilt. M id tämän kirjan sain tovari$$alt. Tämän veitsen miä ossin yhelt pojalt. Miult doktori repäsi hampaan. Möö ossimma naapurikolhozalt toisen molotilkan. Veljält miä sain tiitää, jot pittää männä linnaa. Brigadiralt tuli käsky, männä hoomnikool tööhö, Miä kuulin hänelt, jot illaal ono suima. 2) Ablativa näyttää tulomista tali mänömistä milt ikkee paikalt tali minen ikkee likehyelt. Möö tulimma pellolt mööhää. Rbbakat tänä voon tultii merelt varraa, sentää ku noisi rikkomaa jäätä. Pojat tulivat järvelt onkimast ja toivat kuus suurta ahvent. Ukko otti kanteleen seinält ja soitti vanhan verren. Varis lensi katolt pois, ku näki kissan. Tulkaa perttii tanvaalt. Miä korjasin pois kirjat kannelt (lavvalt) ja parvelt. Noise pois rovotilt. Kukkina tokkui ikkunalt. Too kaivolt vettä. 3) Ablativa näyttää aikaa, milt mikä ikkee predmetta ono,, tali mitä ikkee määrätunnia, tali perätykkee tulovia ajan ossia. Esim.: Tämä protokola ono maikuult männeel vootta. Okopat jäätii tänne sota-ajalt. Päivä päivält meijen elo parentuu. Voosi vooelt ono vesselämp ja iloisemp ellää. Miä oottelin tovaris$aa tunni tunnilt. 11. Translativa. 1) Translativa näyttää tillaa, polozerijaa, kumpaa ken ikkee joutuu, tali kacestvaa, kumman ken ikkee saap. Esim.: Miä noisen traktoristaks, a miun tovari??a tahtoo päässä lentäjäks. Tomakka muuttuu pilveks. Möö valitsimma brigadiraks paremman udarnikan. Miä otin rahhaa velaks. Laps jäi veel kaikkinee epättömäks. Möö laahimma fkoulutarhan käpj, iäks (lustiks), ku issutimma georginoja ja muita kukkia. Miun veljä tuli agronomaks. Aita kraasattii valkiaks. Koti kraasattii rohoiseks. 2) Translativa näyttää tarkoitusta, naznacenjaa, mitä vart tehhää, tali miks mikä ikkee ono. •79 Esim.: Praaznikaks ommeltii suuret punaiset flakut. Miä kaik tein siun hyväksees. Hoomiseks möö luimma jo urokat. Ofibkat meille ollaa opiks. Töö laisalle onno suureks vaivaks. 3) Translativa näyttää aikaa, kummaks te:<ömiin lakataa tali aikaa, mitä ennen teko tapahtuu, tali aikaa, minen kulujees duumattu teko tali olo tapahtuu. E s i m.: Miä lakkasin kirjuttamisen hoomiseks, sentää ku tänäpään on vähä aikaa. Kyntämiin lakattii ööks, ku päiväät oli paljo paarmaa. Suima lakattii illaks, ku piti lopettaa töö. Tämä vene kesäks leenöö vahtiis. Praaznikaks möö lopetimma munankaivon. Ööks heitti tuulomast merelt. Miä duumaan männä kesäks Kavkazii. Otpuska-ajuks miun tovari$$a männöö merelle. Poika jäi kottii kaheks päiväks, ku oli läsivä. Traktora tuli meijen kolhozaa viikoks. Miä tulin siulle vaa yheks minutiks. 4) Translativa näyttää vpecatlenjaa, minen mikä ikkee assia tekcöö meihe. E s i m.: Tämä kuva näyttiijää käppiäks. Tämä koti tuntuu suureks, vaik ono matalukkain. Tämä leipä maistuu karkiaks, a rokka happamaks. Joki näyttiijää levviäks ja syväks. 12. Essiiva. 1) Essiiva näyttää tillaa, polozenjaa, kacestvaa, kummaas ken ikkee ono. Esim.: Veljä ono motoristanna (motoristaan). Miä ennen olin paimenenna. Ennen trenginnä kulakaal raatoi, nyt in/eneranna zavodoja stroittaa. Meijen jaceikan entiin sekretari ono kursanttinna lento$kouluus. Monikkaat meijen rannast ollaa matrossinna laivoil. Meijen brigadira ennen oli motoristanna. Hää oli kapteeninna aluksees. Miä olin koko kesän läsivännä. Piä pertti puhtaanna. 2) Essiiva näyttää veel määrättyä aikaa, kons teko tapahtuu. Esim. : Männä voonna meijen brigada sai preemiän. Praaznikkanna mää i mä ekskursialle. Ensiarkenna meil ono sobranja. Männä talvenna oltii soojat ilmat. Essiiva näis esimerkkilöis näyttää aikaa, minen kuluujees mikä tapahtuu—männä voonna, praaznikkanna j. n. e. •80 Adessiva kera näyttää aikaa, mut se näyttää kons mit tapahtuu. Näijen painutossihhoin merkitökset ollaa kovin liki toin toistaa ja sentää merkitöcselliin ero monikkais tapahuksiis niijen välilt i ono hävint. Möö voimma, esim. sannoa: talveel ja talvenna, kesäl ja kesännä ja merkitös näil formiil ono jo sama. Mut adessivaformat täs merkitöksees aintakkii puuttuut tihimpää. 13. Eksessiva. Eksessiva näyttää tilan, polozenjan tali kacestvan, kummaas ken ono, loppumista. Esim,: Miun veljä tuli pois motoristant. Hänt jätettii pois sekrettarint Miä tahon jäävvä pois traktoristant ja männä imeneran oppii. Ivanov jäi pois brigadirant, ku sai komandirovkan kurssiloille. Denisov tuli matrossint pois, ku alus tuli talveks rantaa. Miun tovari?$a jäi opettajant pois ja mäni oppihummaa instituttaa. Niku jo oli saottu, eksessivas painuttaijaat määrätyt sanat, sanat, kummat näyttäät polozenjaa, professiaa, virkaa, spetsialnostia j. n. e. Toiset sanat vaa hyvin harvois tapahuksiis voivat painuttaissa eksessivas, mut i silloin niijen merkitös entisest muuttuu toiseks. VI. PAINUTOSSIHHOIN ORFOGRAFIA Kirjutoksees voip tulla ja tulloo yhtperrää kysymyksiä, kuin kirjuttaa painutossihaformia. Möö tiijemmä, jot eri äänet voijaa pittiissä toisist äänist, jot pitkä vokala sanan lopus voip ees itsiätä laatia geminatan. Mut ain sekkää ei tapahhu. Katsomma, miltaisiis usloviois niin tapahtuu ja kuin eri tapahoksiis pittää sihaformia kirjuttaa. Kakslogaiset sanat, kumpiis kumpainki sloga ono kerkiä (ei oo pitkää vokalaa, ei oo diftongaa, ei lopu konsonanttaa), toisen slogan konsonatta joutuu vokaloin vällii. Jos sana saap loppuu lisä-äänen, kumpa yhistyy sanan loppuvokalaa, ni silloin ain tekahuu geminatta tämän uuvvestaa laatihunneen pitän vokalan ees. Mokompanna lisä-äänennä, kumpa voip laatia sanan loppuu pitän vokalan, ono partitivan loppu -a, -ä ja illativan tuntomerkki — vokala n pitkittymä . 6 -2234 81 Esim. : Part. Illat. kana — kannaa sana — sannaa kuva — kuvvaa suka — sukkaa oja — oijaa pata — pattaa sata — sattaa fodla — kallaa pcija — paijaa koti —kottii mato— mattoo ilo — illoo talo —talloo elo — elloo kulo —kulloo palo —palloo valo — valloo j.n.e. vesi —vettee meri — merree j. n. e. Konsonantta j-n geminattaa ei kirjuteta kahel jj. Se merkitää ain ij, ja silloin i ain kuuluu ensimäisen slogan diftongaa, a j — ain alottaa jälkimäisen slogan. (oja — oijaa, paja — paijaa). Vesi-tiippaisiin sannoin painutoksees, niku tiijemmä, nominativan s-n sihal ono toisiis painutossihois entiin -t-. Tämä -t- kera muuttuu geminataks, jos senen jälest tulloo pätkä vokala (vesi — vettee, susi — suttee j. n. е.). Silloin, kons sanan ensimäin sloga ono rankka, geminattaa sannaa ei töö ja kahta sammaa konsonanttaa rinnatikkoo kirjuttaa ei piä. Esim.: koira — koiraa, kuiva — kuivaa, lehmä — lehmää, vihma — vihmaa], n. e. Partitivan yksikön tuntomerkki ono -a, -ä, -ta, -tä. Mut eri dialektois on olt aikanaa ja puuttuu veel i nyt toin partitivan tuntomerkki — pitkä vokala, vokalan pitkittymä, sama, niku i illativas. Nykykykeelees tämän vokalan pitkittymän otsaa liittyi veel i partitivan oma tuntomerkki -a -ä. Paremmast tämä näkkyy kaksslogaisist sanoist, kumpiin ensimäin sloga ono lyhyt ja kumpiin lopus.e i oo -a tali -ä, a ono mikä ikkee toin vokala, esim., niku sanois: pero, valo. Näijen sannoin vanha partitivaforma ono niku illativa Esim.: pero — perroo talo — talloo kulo — kulloo •82 koti — kottii mato — mattoo elo — elloo luku — lukkuu maku — makkuu ero — erroo j. n. e. Mut tähä vanhaa formaa tuli lisäks partitivan toin loppu -a- ä, tekahui niin saottu sekaforma kus kaks formaa, kumpiil ono sama merkitös, yhistyit yhtee sannaa. Ja nykykeelees näijen sannoin partitiva ei oo ennää kottii, mattoo j. n. e. — ei oo ennää sama forma illativan kera, a ono kottia, mattoa j. n. e. Pitkä vokala näis formiis partitivan lopun ees hävis, se ono jo poolipitkä, formaas kottia, i ei oo pitkä eikä lyhyt, mut kirjutoksees ono tämä poolipitkä vokala, kumpa ono partitivan lopun ees, paremp ja mukavamp merkitä yhel bukvaal, mut geminatta taas, kumpa tekahui tämän poolipitän (aikanaa pitän) vokalan ettee, merkitää kahel konsonanttabukvaal. Sil viisii saamma kirjutosformat: pero —perroa luku —lukkua talo| — talloa maku — makkua kulo — kulloa ero — erroa koti — kottia väli — v älliä mato— mattoa peli — peiliä elo — elloa halu — hallua suku — sukkua tulo —tulloa], n. e. Sanois, kummiis ensimäin sloga ono rankka, geminatta tekahussa ei voi. Esim. : kaivoa, kuivia, lehtiä j. n. e. Koltslogaisiis sanois partitivan lopun ees geminattaa ei oo, jos sitä ei oo. nominativas. Esim.: kattilaa, kreisseraa, pihlajaa, petäjää, j. n. e. Mut monislogaisiis sanois geminatta veel voip i tulla partitivan lopun ettee. Katsomma, miltaisiis sanois se puuttuu ja mist uslovioist hää pittiijää. Otamma kaks sannaa, kummat ollaa veitetty samast juurest ja kummiil ollaa i samat loput—kyntävä ja kynnettävä. Partitivas neet sanat saavvaa forman kyntävää ja kynnettävvää. Ensimäisees sanas geminattaa partitivan lopun ees ei oo, toisees se jo ono (-vv-). fi* 83 Sanois paino ono ensimäiseel slogal, sil slogal se ono i sanas kyntävä. Toiseel slogal paino ei voi olla, eikä se voi olla i viimäiseel slogal, täs sanas kolmanneel. Täs sanas ono sil viisii vaa yks paino (kyn-tä-vä), se paino ono ensimäiseel slogal, a toiset slogat ollaa painuttommia. Katsomma nyt sanan kynnettävä. Siin kera paino ono ensimäiseel slogal, mut siin sanas ono i toin paino, sivupaino, kumpa ono kolmanneel slogal (kyn-net-tä-vä). Vokalaa loppuvan kolmannen painollisen slogan (-tä-) ja neljännen painottoman slogan välis ono konsonantta v. Silloin, kons viimäisen, painottoman slogan loppuvokala tulloo pitäks (niku partitiva ja illativa padezois ni vokaloin välis oleva konsonantta voimistuu, tulloo geminataks, ja yks senen osa joutuu kolmantee, painollissee sloggaa. Tekahuu forma kyn net-täv-vää. Assia, sil viisii, ono painoos. Geminatta tekahuu kerkiän painollisen slogan loppuu, jos viimäisen painottoman slogan loppuvokala muuttuu pitäks. Kakslogaisiis sanois vet oli sama assia. Ensimäisen, lyhhyen, painollisen slogan loppuu tekahuu geminatta, jos painottoman, viimäisen slogan loppuvokala muuttuu pitäks (ka-na — kan-tiaa, ta-lo — tal-loo). E s i m.: näytettävä — näytettävvää, näytettävvii ossettava — ossettavvaa, ossettavvii ajettava —ajettavvaa, ajettavvii kaivettava — kaivettavvaa, kaivettavvii stroitettava — stroitettavvaa, stroitettavvii rahatoin — rahattommaa, rahattommii vihmatoin — vihmattommaa, vihmattommii tulotoin — tulottommaa, tulottommii kalatoin —kalattommaa, kalattommii j. n. e. Monislogaisiis sanois partitivan l^ppu, senen tuntomerkki, kera ono -a -ä. Mut tämä tuntomerkki ono uuvvemp, ennen senen tuntomerkki oli vokalan pitkittymä, niku nyt illativas. Tähä entisee padezaloppuu liittyi veel toin (-a, -ä), tekahui sekaforma (niku kakslogaisiis sanois) ja möö saimma nykyiset partitivaformat, kus ono geminatta sihalopun ees, mut kus emmä kirjuta pitkää vokalaa geminatan peräst. Esim.: ossettavvia, annettavvia, pyyvvettävviä, tapettavvia, kynnettävviä, rahattommia, tulottommia, •inmihissiä j. n. e. •84 VII. POOLIPITÄT VOKALAT PAINUTOSSIHAFORMIIS. Kaksslogaisiis sanois eri painutossihois sanan loppuvokalat voijaa muuttua pitäks, tali oikiistaa poolipitäks. Tämä pittuus kirjutoksees merkittää kahel vokalaal. Katsomma, kons ja mis usloviois tämä pittuus tali poolipittuus ilmahtuu. Vokalan poolipittuus ilmahtuu kahes painutossihas — inessivas ja adessivas. Otamma esimerkiks, inessivas sanat: metsä ja kesä. Saamma format metsääs, kesäs. Ensiroäisees sanas ono kaks ä- bukvaa, toisees yks. Sanan pohjaas, ono vaa lyhyt -ä (metsä-n, metsää j. n. е.). Ä-n pittuus tekahuu sanan ensimäisen slogan peräst. Ensimäisees sanas, sanas metsä, ensimäine sloga ono rankka, se loppuu konsonanttaa, ja tämän ensimäisen slogan pittuus tali rankkuus laatii i toisen slogan pitäks. Tekahuu forma met-sääs. Otamma esimerkiks sannoja, kummiis ensimäin sloga ono rankka. 1) tuuli —tuulees, tuuleel 2) koira—koiraas, koiraal saavi — saaviis, sazviil kuiva — kuivaas, kuivaal taari —taariis, taariil kaivo — kaivoos, kaivool saari—saarees, saareel leipä —leivääs, leivääl pooii —poolees, pooleel kiuru — kiuruus, kiuruul kuusi — kuusees, kuuseel köyhä — köyhääs, köyhääl 3) lehmä — lehmääs, lehmääl metsä — metsääs, metsääl pelto —pelloos, pellool vaita — Vl liaas, vallaal merta — merraas, merraal karvx — karvaas, k uvaal Ensimäisen grupan sanois ensimäisees slogas ono pitkä vokala, sloga ono rankka ja inessivas ja adessivas kirjutamma kera kaks vokalaa. Toisen grupan sanois ensimäisees slogas ono diftonga, sloga ono rankka —j a mainituis painutossihois kirjutamma kera kaks vokalaa. Kolmannen grupaл sanois ensimäisen slogan lopus ono konsonantta, sloga ono rankka, ja mainituis painutossihois kiijutamma keia kaks vokalaa. Jos kakslogaisiis sanois ensimäin sloga ono pitkä, ni inessivas ja adessivas toisen slogan vokala tulloo poolipitäks ja se merkitää kahel vokalabukvaal. Jos ensimäin sloga sanas ono lyhyt, ni silloin toisees slogas mittää pittuutta ei leene. Esim.: kesä — kesäs, kesäl vari — varis, varil meri —meres, merel vesi —vees veel klasi—klasis, klasil j. n. e. Ensimäisen slogan pittuus katsotaa itse inessiva tali adessivasihoist. Sanas nominativasihan ensimäin, rankka sloga steeppenivaihtiimisen peräst voip muuttua lyhhyeks ja inessivas — adessivas ensimäin sloga voip olla jo lyhyt. Silloin toisees slogas kera ei mittää vokalan pittuutta voi olla. Esim.: kat-to —ka-tos, ka-tol sep-pä —se-päs, se-päl leh-ti — le-hes, le-hel nah-ka — tia-has, na-hal j. n. e. Koltslogaisiis sanois inessivas — adessivas ain ono poolipitkä vokala. Esim.: Lusikka — lusikaas, lusikaal harakka — harakaas, harakaal tarelka —tarelkaas, tarelkaal vasikka — vasikaas, vasikaal kolhoza — kolhozaas, kolhozaal motori — motoriis, motoriil ampuja —ampujaas, ampujaal käyttäjä— käyttäjääs, käyttäjääl lentäjä —lentäjääs, lentäjääl j. n. e.

Aampuustmisso[edit]

A a B b Č č D d E e F f
G g H h I i J j K k L l
M m N n O o P p R r S s
Š š T t U u V v Y y Z z
Ž ž Ä ä Ö ö

Muual[edit]

Virtual ingrian